Lekat ja pensselit heilumaan

 

Ensin leka-asiat. Pihasaunasta jäi syksyn purkuhommien jälkeen jäljelle perustus. Ensin ajateltiin jättää se vain paikoilleen, mutta talven yli pohdittua se päätettiinkin purkaa. Perustus oli tehty isoista kivistä ja betonista. Purkuhommia ei ollut tarkoitus alkaa itse tekemään.  Mutta meidän porukalla tapahtuu hommat, niin ei siinä kauaa mennyt kun betoni oli purettu ihan käsipelillä.

Ajatuksena oli vähän vaan kokeilla miten betoni murenisi, jos sitä lekalla jysäyttää.

Vanha kantokin nostettiin käsipelillä peräkärryn kyytiin.

Ihan kokonaan me ei saatu betonia puretuksi. Kiukaan ja vesipadan alla ollut betoni on todella lujaa. Se saa ainakin toistaiseksi jäädä paikoilleen vaikka esiintymislavaksi :) 

Toukokuun puolella saatiin käynnistettyä pensseli- eli maalaushommat.  Ensimmäinen kohde oli aitta. Ensin isä putsasi katon sammaleesta ja yhdessä Ainon kanssa he harjasivat aitan hirsipinnan puhtaaksi pölystä ja liasta. Tämän jälkeen Aino maalasi aitan. Aitta oli testikohde värin ja maalin laadun varmistamiseksi.

Väri on tosi hyvä ja sitä onkin hankittu nyt useita kymmeniä litroja. 

Kyllä sitä itsekin yllättyy, miten suuren muutoksen saa aikaan maalaamalla.

Aitan jälkeen oli vuorossa pikkupuoli. Toissalauantaina pidettiin maalaustalkoot ja saatiin paljon aikaiseksi.

 

Estoyrityksistä huolimatta jotkut pääskysparit on pesineet pikkupuolen laipiorakenteisiin. Eipä niitä näyttänyt häiritsevän meidän maalaustouhut ollenkaan.

Vanhassa navetassa on myös joka vuosi ollut pääskyjen pesiä. Koska navetan ovea ei olla joka päivä aukomassa teki puoliso pääskysille oman kulkuoven.

 

Nyt maalauksen ollessa ajankohtainen huomasin navetan ja puohin ovista, että on täällä maalattu aikaisemminkin. Tuttuja värisävyjä. Pikkupuoli oli ennen väriltään vihreä ja vihreää löytyy isonpuolen keittiöstä paljonkin.

Talvella pelastamani patakaappi pääsi vihdoin arvoiseensa ympäristöön. Me putsattiin kaappi Ainon kanssa ja kannettiin isonpuolen keittiöön.

Erään kaivon tarina

 

Minut, sisarukset ja varmasti suuri osa serkuksista on lapsena peloteltu hyväksi. Tähän vaikutti varmasti mummolan sijainti lähellä virtaavaa jokea ja pihapiirissä ollut syvä kaivo. 

Sekä joessa että kaivossa asui Näkki! Yksin ei saanut mennä kaivon lähelle saatikka joenrantaan.. Näkki ois äkkiä käynyt nappaamassa pienet lapset mukaansa.

En muista uskoinko lapsena Näkkiin ollenkaan, mutta koskaan en ole vettä pelännyt ja uimaankin opin nuorena.

Pihapiirin kaivo oli käytössä vuosikymmeniä. Pihalla oli (ainakin) kaksi kaivoa, joista toinen oli karjan huolehtimiseen ja toinen oli talouskaivo. Talouskaivoa käyttivät muutkin lähistöllä asuvat veljekset. Seuraavissa kuvissa pihan keskellä eli karjan käytössä ollut kaivo.

 

Vanhoista valokuvista voi nähdä millaisia kaivot olivat. Keskellä pihaa olleesta kaivosta sai vettä kettingissä kiinni olleen ämpärin avulla. Ämpäri vinssattiin kaivoon. Kaivo pysyi samantyylisenä koko olinaikansa.

Varhaisin kuva kaivosta on 1920-30 luvulta kun isoapuolta rakennetaan. (Ensimmäinen kolmesta kuvasta)

Aino muistaa kuinka äitinsä laski lypsyn jälkeen maitotonkan pihakaivoon kylmenemään.

Myöhemmin kun jokea alettiin patoamaan, kaivot kuivui. Silloin ei auttanut muu kun hakea joesta vesi karjalle ja pyykkiveet. Miehet oli savotassa. Näin muisteli mummu aikanaan.

Keskellä pihaa ollut kaivo on täytetty jo vuosikymmeniä sitten. Sen paikalla oli pitkään nuotiopaikka, missä useampi Hirvelän kotimuseossa käynyt ryhmä paistoi makkaraa.

Viime kesänä toimme entisen kaivon päälle näytille kaksi kyntöesinettä ja Aino istutti ympärille koristeeksi vuorenkilpeä.

Pikkupuolen sivustalla olleesta kaivosta minullakin on muistikuvia, muitakin kun Näkkejä.

Siitä kaivosta haettiin tiskivesi. Vesi piti lämmittää puuhellalla. Hellalla oli aina iso kattila tiskivettä varten.

Tämä kaivo on ollut ulkonäöltään monenlainen. Varhaisimmissa kuvissa se on ollut vinttikaivo. Eli kaivo, josta vesi nostetaan vipulaitteen, vintin eli vintan avulla. (Kansanperinteen sanakirja)

Myöhemmin kaivolle rakennettiin silta ja mekanismi muuttui veivattavaksi.

Vielä myöhemmin silta purettiin ja kaivosta meni pumpun avulla vesi enon rantamökille ennen kuin mökki liitettiin vesijohtoverkostoon.

Kaivo on ollut käyttämätön nyt useita vuosia. Se on ollut tarkoitus täyttää ja toukokuun alussa tätä työtä aloiteltiin.

Ensimmäisenä Aino purki kaivon päällä olleen suojan ja irrotti peltikannen. Kaivossa oli vettä arviolta noin 3,5 metriä. Vesi oli likaisen näköistä.

Täyttämisen jälkeen 1-2 kaivonrengasta otetaan pois ja maa tasoitetaan. Niin vuosikymmeniä vedenannosta huolehtinut kaivo tulee tiensä päähän.

Veljekset sodassa

 

Karjalassa 29/12 43.

Terve äiti!

Kiitos kirjeestänne jonka sain joku päivä 

sitten josta näin miten voitte.

Hyvin olen minäkin voinut täällä ei ole mitään 

erikoista sattunu. Enhän kyllä olekkaan etu 

linjoilla on matkaa aika pitkästi linjoille.

- - -

Ei täällä tämä olo ole niin vaikeaa vain ennenhän 

sitä olis pois täältä vain ollahan täytyy koska 

sota ei ole vielä loppunu.

30.1.44 (Koti)

Kiitän kortistasi jonka sain sitten viime 

käyntisi. - - - Nyt on taasen Uusi vuosi

kolmas sotavuosi. Niin kai se alkaa tuntua ettei 

elä niin vanhaksi että näkisi rauhan tulevan.

Ihmetyttää kun ajattelee kuin arvaamattoman pitkä

sota lienenki nyt Suomalaisilla?

Kaatuneitten muistopäivästä tuli mieleen kirjoittaa lyhyt yhteenveto veljesten sota-ajasta. Veljeksiä oli yhteensä seitsemän, joista vanhin Kaarlo kuoli sodan aikana.

Kaarlosta on oma postaus täällä.

Muiden sota-ajasta tietoa löytyy mm kirjoista Suomen rintamamiehet 1939-1945 ja Suomi 1900-2000 sekä harvoista säilyneistä kirjeistä.

Alussa oli lainaukset kahdesta kirjeestä.

Seuraavat tekstit ovat suoraan edellä mainituista kirjoista. Tiedot olivat lyhenteinä, joille yritin löytää oikean merkityksen. Pahoittelut mahdollisista virheistä.

Kaksosista Niilo taisteli talvisodassa Talissa linnoitusmiehenä ja ajomiehenä sekä jatkosodassa (Jv KoulK 2, JR 12, 42 KmK) Kiestingissä, Uhtuassa ja Syvärillä kiväärimiehenä ja ajomiehenä.

Kotiutettu 27.4.1944 Syväri.

Uuno taisteli talvisodassa KM (kenttämakasiini) Nurmes, Valtimo, Lieksa varastovääpelinä. Jatkosodassa JR 53, PM Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kouvola kiväärijoukkueen varajohtajana ja johtajana.

Kotiutettu 25.11.1944 Oulu.

Lauri taisteli talvisodassa JR 25 Kuhmossa kiväärirykmentinjohtajana. Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kangasvaara, Korpilohko kiväärimiehenä ja tarkka-ampujana.

Kotiutettu 15.9.1945 Oulu.

Fransin talvisota: JR 25 Kuhmo, Maunuvaara, Rastin tienhaara, Saunajärvi, Löytövaara kivääriryhmänjohtajana. 

Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjananjoki, Kokkosalmi, Kiestingin-Louhen maantie, Kangasvaara, Karhumäki, Äänislinna, Maakannas kivääriryhmänjohtaja.

Kotiutettu 28.2.1944 Oulu.

Väinön talvisota: 3 Pr Nurmijärvi, Muolaanjärvi, Leipäsuo, Munakka, Kiltee, Kämärä, Karilampi konekiväärimiehenä ja ajomiehenä.

Jatkosodassa JR 53 Kananainen, Sohjana, Kiestinki, Uhtuan suunta, Karjalankannas, Tornio konekiväärijohtajana.

Väinö haavoittui 8.8.1941 Kiestingissä ja 6.10.1944 Torniossa.

Kotiutettu 28.11.1944 Oulu.

Nuorin veljeksistä Reino ei osallistunut talvisotaan. Jatkosodan aikaan Reino oli melkein 19-vuotias astuessaan sotapalvelukseen: Jv.Koul.K 15 Länsi-Syväri, Syvärin asemataistelu, Sammatti, Vitele, Kaukjoki, Salmi, Pitkäranta, Uusikylä, Uuksu, Ruhtinaanmäki, Uuksujärvi, Kemin valtaus lääkintämiehenä.

Reino haavoittui 13.7.1944 Nietjärvellä.

Tervetuloa kevät!

 

Iijoki on auennut ja ainoastaan muutama jäälautta ajelehti vielä mökin ohi. Kevään tulo tarkoittaa kevättöitä ja niitähän isolla tilalla riittää.

Ensimmäisenä tehtävälistalla oli rantamökin ja -saunan kuntoon laittaminen. Mökki on satunnaisesti vuokralla kesän aikana, joten sen pitää olla kunnossa kun ensimmäiset vieraat saapuvat.

Vanhasta pihasaunasta pelastamani puulaatikko ja kaappi saivat uuden paikan rantasaunan terassilta.

Lumi ei ole vielä täysin sulanut, joten haravaa näytettiin vain osalle mökin pihaa.

Kaikkiin rakennuksiin pääsi jo kuivin jaloin, joten aukaisin niiden ovet ja päästin valoa ja raitista ilmaa sisälle.

Kellari oli säilynyt talven yli suht kuivana. Siellä riittää lattian lakaisu. Kellarin katto on tarkoitus uusia, mutta sen aikataulusta ei vielä ole tietoa.

Aittakin on säilynyt talven hyvässä kunnossa. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhintä riittää aitankin sisätyönä. Ulkotyönä aitta maalataan ja sen katosta puhdistetaan sammal.

Myös puohille riittää pintaputsaus. Tavaroiden järjestystä pitää miettiä uusiksi, jotta ne tulevat paremmin esille. Puohin ulkopuoli maalataan muiden piharakennusten kanssa yhtäaikaa.

"Silpputeatteria" siivotaan ja järjestellään mikäli on ylimääräistä aikaa. Sitä on jo talven aikana aloiteltu ja löytöinä oli useampi vanha työkalulaatikko, joista vanhin on vuosiluvulla 1872. Nämä työkalulaatikot on tarkoitus viedä esille isollepuolen.

Ladosta löytyy myös useita vanhoja suksipareja.

Kesänavetta ja sen yhteydessä oleva lato siivotaan myös mikäli on aikaa. Tätäkin projektia on aloitettu jo viime kesänä ja silloin ladon alakerta oli jo aika siistissä kunnossa. Nyt se näyttää taas tältä..

 

Tekemistä siis piisaa, mutta mistään ei oteta stressiä!