Lämpöä ja sepän töitä

 

Lauantaina museolla kävi (todennäköisesti) tämän syksyn viimeinen ryhmä tutustumassa. Vierailu oli hieman poikkeukselliseen aikaan, sillä lokakuussa alkaa olla jo melko kylmä - eikä Isollapuolen ole lämmitystä.

Olimme Ainon kanssa kumpikin tahoillamme pohtineet, miten pirttiä voisi lämmittää. Siitä oli sitten helppo päästä tuumasta toimeen. Tilasin netistä kaasulämmittimen, joka saapui parissa päivässä. Erikseen täytyi hankkia vielä paineensäädin ja kaasupullo. Pian paketti olikin kasassa. 

 

Perjantaina ajelimme töiden jälkeen Hirvelään testaamaan lämmityslaitetta. Miesväki laittoi lämmittimen toimintakuntoon ja pian pirtissä jo pöhisi lämpö. 60 vuoden jälkeen pirtissä oli taas lämmönlähde - sitä piti oikein porukalla ihmetellä!

                      

Lämmitin osoittautui tehokkaaksi, ja siinä on vielä sähköllä toimiva tuuletin, joka levittää lämpöä tasaisemmin. Pirtti on toki iso, joten toinen lämmitin ei olisi pahitteeksi. Nyt kuitenkin tiedämme, mitä hankitaan, jos toinen lämmitin tulee ajankohtaiseksi.

Lauantaina lämmitin laitettiin jo hyvissä ajoin päälle, jotta pirtissä olisi edes hieman lämpimämpää kuin ulkona. Ulkolämpötila oli +5 astetta.

Aino laittoi pöydän taas koreaksi: tarjolla oli voisilmäpullia ja perinteisiä kampanisuja. Kuuma kahvi lämmitti viluisia käsiä.

Olin jo aikaisemmin suunnitellut, että samana päivänä videoitaisiin muutama Toivo Hyyryläisen kotiseutulaulu, kun kerran vieraita varten olimme hieman tälläytyneet ja soittimetkin olivat mukana. Aino sai idean, että voisimme soittaa pirtissä vieraiden saapuessa - olisi mukavampi tulla sisälle, kun musiikki soi. Niin tehtiin: isän kanssa soitimme Halajärvelle -laulua viululla ja kitaralla. Pyynnöstä esitimme lopuksi vielä Lauluni soi kotiseudulle, jossa mainitaan myös Hirvelä.

Vierailu oli mukava ja paikalla oli asiantuntevia ihmisiä. Oli ilo kuunnella heidän tarinoitaan ja tietämystään vanhoista esineistä, joiden luettelointi meillä on vielä pahasti kesken.

Toivo Hyyryläisen laulussa Lauluni soi kotiseudulle lauletaan Siliämaan sepästä. Sain kuulla, että hän oli kiertävä seppä - ehkäpä käynyt Hirvelässäkin tekemässä töitä aikoinaan.

Tästä innostuneena kävin tutustumassa Hirvelän vanhaan sepän pajaan. Paja on nykyisin toisen kiinteistön omistuksessa, mutta luvan saatuani pääsin tekemään sinne pienen tutkimusretken. Pajassa on tehty ainakin paljon hevosenkenkiä - niitä oli ympäriinsä. Pajasta löytyi alasin, ahjo, palkeet ja monenlaisia sepän työvälineitä.

Tihrustin myös seinään raapustettuja tekstejä ja vuosilukuja.Vanhin löytämäni oli vuodelta 1927, ja siihen oli kirjoitettu: Matti Kuurola, Kollaja 1927.

Pirtissä videoitiin vielä muutama laulu: Halajärvelle, Karjalankylän laulu, Kierikin laulu ja Tannilan laulu. Näistä viimeinen tuntuu minulle läheisimmältä, sillä mummoni oli kotoisin Tannilasta.

Suuret kiitokset puolisolle videoiden kuvaamisesta! Laulut löytyvät nyt Hirvelän kotimuseon uutukaiselta YouTube-kanavalta.

Ainosta ei tullut otettua erillistä kuvaa, mutta sain rajattua hänestä (AI:n avulla) oman kuvan ryhmäkuvasta. Meillä oli jälleen yllämme kansallispukujen osia: Ainolla Kymenlaakson hame ja kaulakoru, minulla Peräpohjolan hame ja koru sekä Pyhäjärven vyö.

Myös isälle löytyi asusteeksi Hämeen miesten liivi. Harmi kun yhteiskuva jäi ottamatta.

Kun saapuu syys

 

Syksy on saapunut, ja Hirvelän kotimuseo hiljentyy vähitellen talven ajaksi. Lokakuussa vierailee vielä yksi ryhmä, ja yksittäisiä kävijöitä piipahtaa toki ympäri vuoden. 

Vanhempani ovat laittaneet pihapiiriä syyskuntoon: ruoho on leikattu, piha trimmattu ja pihakalusteet viety talvisuojaan. Rantamökki on niin ikään laitettu talviteloille, vaikka siellä saattaa toisinaan yöpyä talvellakin - tunnelma kun on aivan omaa luokkaansa.

Isollapuolella Aino on tehnyt pientä sisustusta keittiössä. Vanhat verhot vaihtuivat tilaan sopiviin ruutuverhoihin, ja nurkassa seissyt jääkaappi siirrettiin säilöön. Jääkaappi oli siellä lähinnä tapahtumia varten, jos kylmäsäilytystilaa tarvittiin, mutta käytännössä se jäi turhaksi. Pikkupuolen jääkaapille kun on niin lyhyt matka, että maitokannun tai muun saa helposti täydennettyä.

Tänä kesänä pirtin työkaluseinä sai hienon täydennyksen: lahjoituksena saapui vanha piilukirves, joka on alun perin kotoisin Hirvelästä. Yksi veljeksistä huusi sen itselleen vuoden 1961 perheen sisäisessä huutokaupassa, ja nyt kirves on palannut takaisin Isonpuolen työkaluseinälle. Lämmin kiitos lahjoituksesta Heikille!

Ensi kesänä luvassa on mukavaa tekemistä myös perheen pienimmille. Rantatörmällä ollut leikkimökki siirretään lähemmäs pihapiiriä ja kunnostetaan pienten vieraiden iloksi. Teen tästä oman postauksen sitten, kun pääsemme kunnostus- ja sisustustöiden pariin.

Lopuksi vielä yksi uutinen: Hirvelän kotimuseolla on nyt myös oma YouTube-kanava. Sinne on tarkoitus lisätä Hirvelään liittyviä videoita - osa huumorimielellä tehtyjä - sekä myös blogissa aiemmin olleita videoita, jotta ne löytyvät helpommin yhdestä paikasta.

Kanavan nimi on Hirvelän kotimuseo.

Tällaista kuuluu Hirvelän syksyyn. 🍂

Kotiseututunnelmia

 

Vaikka syntymäpaikkani on Oulu, on Yli-Iin mummola ollut aina tärkeä paikka jo lapsuudesta lähtien. Yli-Ii oli itsenäinen kunta vuoden 2012 loppuun saakka. Vuoden 2013 alusta kunta liittyi osaksi Oulua.

Hirvelän mummolan ansiosta Yli-Iin historia on kiinnostanut minua paljon enemmän kuin Oulun historia. Siksipä olenkin mielenkiinnolla tutkinut kaikkea Yli-Iihin liittyvää.

Oulu on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Maarit-sisko oli käymässä, ja sääkin oli mitä mainioin, päätin järjestää kuvaukset tulevaa kulttuuripääkaupunkivuotta varten. En toki edelleenkään tiedä, missä tulen kuvia käyttämään, mutta onpahan jotain takataskussa, jos tarvii 😀

Yli-Iissä ehkä perinteisin kansallispuku on ollut Peräpohjolan puku. Myös mummollani oli sellainen, ja hänen pukunsa on hieman muokattuna ja uudistettuna serkkuni käytössä - mikä on todella hieno juttu!

Minun Peräpohjolan pukuni on lähtöisin puolisoni mummolta. Pukua on vähän muokattu, ja olen hankkinut siihen lisäksi erilaisen essun ja tykkimyssyn. Tässä puku viime perjantain kuvauksissa Ainon päällä.

Vaikka kansallispukuja voi hankkia ihan omien mieltymyksien mukaan, päätin jossain vaiheessa, että Oulun tytöllä pitää olla myös Oulun puku.

Etsin pukua joitain kuukausia, ja pari hyvää Tori.fi-ilmoistusta meni sivu suun. Kunnes kesällä Maarit yllätti: hän asteli vanhempieni vintin portaat alas Oulun seudun kansallispuvussa. Olin aivan ällikällä lyöty! Kyseessä oli harmi vain lasten puku. Muistin kyllä, että vanhempieni kaapissa oli lasten kansallispuku, mutta luulin sen olevan Peräpohjolan puku.

Onneksi tämä Oulun seudun lasten puku oli tehty niin hyvillä saumavaroilla, että sain ompelijan avustamana muokattua siitä itselleni hameen. Myös essu sopi minulle hyvin. Liivissäkin oli varoja, mutta se jäi silti sen verran naftiksi, että päätin hankkia Tori.fi:stä löytyneet liivin, paidan ja avainkokan.

Maaritin päällä oleva puku on löytö netistä.

Maaritin puvun avainkokan löysin nettihuutokaupasta. Pukuihin kuuluvat korut taas löytyivät Vintedistä ja Tori.fi:stä. Eli kyllä vain - kansallispukuharrastus vie nopeasti mukanaan, ja kaikki mahdolliset kauppapaikat tulevat tutuiksi. 

Toivon löytäväni vielä Oulun pukuun kuuluvan tykkimyssyn käytettynä. Uutena niiden hinnat ovat minun ulottumattomissa.

Näiden pukujen kanssa otettiin sitten muutamia kuvia.

Toinen tämän blogin aiheista liittyy kotiseutulauluihin. Minulla on ollut jo pidempään kirjahyllyssäni lauluvihkonen, jonka löysin edesmenneen mummoni tavaroiden joukosta. Kyseessä on Toivo Hyyryläisen Lapsuuden maja - Kotiseutulauluja. Vihkossa on monia kivoja erityisesti Yli-Iihin liittyviä lauluja

Olin sähköpostitse yhteydessä Toivo Hyyryläiseen ja pyysin lupaa käyttää vihkon lauluja. Sain luvan, ja niitä tullaan laulamaan Hirvelän pirtissä tulevissa yhteislaulutilaisuuksissa.

Koska kuvauksia varten meillä oli hienot puvut, päätimme samalla laulaa pari vihkon laulua. Kun isä vielä suostui säestäjäksi, saimme taltioitua nämä laulut videolle. Ja laulut laulettiin ilman yhtään harjoituskertaa. Siinä mielessä ne menivät suht hyvin.

Isäkin joutui - tai pääsi - yllättäen kuvaushommiin, eikä hän tietenkään ollut varautunut pukeutumisen suhteen. Onneksi Hirvelä on kaikin puolin oikea aarreaitta: kipaisin pikkupuolen vinttiin ja toin sieltä tunnelmaan sopivat miesten vaatteet. Hatun isä löysi naulakosta ja hienot lapikkaat ison puolen pirtistä.

Tässä vielä YouTube-linkit kahteen lauluun:

Lauluni soi kotiseudulle - sävel ja sanat Toivo Hyyryläinen

Oulusta ookkonä - sävel ja sanat Toivo Hyyryläinen

Kuvista ja videoista suuri kiitos H.K!

Pappani serkku Reino Johannes

 

Juhon ja Britan jälkeläisiä on paljon. Välillä pysähdyn selaamaan sukuluetteloa ja miettimään eri ihmisten elämää. Meidän kaikkien geeneissä virtaa kuitenkin sama alkuperä. Usein valitsen kirjoituksen aiheen jonkun syntymä- tai kuolinpäivän mukaan ja kirjoitan hänestä, jos tietoa on saatavilla. Tällä kertaa vuorossa on pappani serkku Reino Johannes.

Reino syntyi 18.8.1917 Mari ja Juho Kaukon perheeseen toiseksi nuorimmaisena lapsena. Mari oli isopappani Fransin sisko, joten Reino oli pappani (Reino myös) serkku. Pappani syntyi vuonna 1923, joten serkku-Reino oli vanhempi.

Reinon lapsuus ei ollut helppo. Hän oli reilu viisivuotias, kun hänen äitinsä Maria kuoli lapsivuoteeseen synnytettyään viimeisen lapsensa Einon. Isä Juho ei mennyt uudelleen naimisiin, vaan jäi asumaan lastensa kanssa Sämpyniemeen. Oulun läänin henkikirjoista selviää, että perheen vanhin tytär Hilja asui samassa taloudessa vielä tuohon aikaan ja lienee auttanut huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan.

Kirjassa Kotini ja juureni Kuvia ja ajan tunnelmia Yli-Iistä on kuva, jossa Reino on tunnistettu. Kuvateksti kertoo: "Kollajan kylässä Petäjäkankaan talossa toimi kiertokoulu 21.3.1931. Kuvassa opettaja Jenni Hinkula. Kuvasta on tunnistettu muun muassa Jukka Juutinen, Annikki Maajuuri (Welin), Eino Maajuuri, Heikki Maajuuri, Reino Kaukko ja Niilo Juutinen."

Reino oli kuvanottohetkellä jo 13-vuotias, ja oletan hänen olevan kuvassa vasemman puolen viimeinen poika opettajaa vastapäätä.

Vanhoista sanomalehdistä löytyy myös pieni maininta Reinosta. Nuorten Pellervo -lehdessä 1.4.1935 julkaistiin askartelutehtävä, ja seuraavassa numerossa 1.5. ilmoitettiin, että Reino Kaukko Alakollajalta oli ratkaissut tehtävän oikein ja voittanut 20 markkaa - nykyrahassa noin 9,5 euroa. Tällöin Reino oli lähes 18-vuotias.

Sotapolku.fi-sivustolta selviää, että Reino oli kutsunnoissa 14.9.1937. Sotilasarvoltaan hän oli tykkimies.

Pian tämän jälkeen alkoivat sotavuodet. Talvisodassa Reino palveli Rankin linnakkeella 18.1.1940-31.7.1940.

Jatkosodassa Reino ehti olla mukana runsaan kuukauden, 15.6.1941-20.7.1941.

Reino haavoittui ja menehtyi 20.7.1941 Kiestingin Kananaisessa, vain kuukautta ennen 24-vuotissyntymäpäiväänsä. Samana päivänä kaatui yhdeksän muuta yli-iiläistä miestä.

Reinoa jäivät suremaan isä Juho, sisarukset Hilja perheineen, Niilo, Tyyne perheineen ja Jenny perheineen.

Reino on haudattu Yli-Iin sankarihautausmaalle.