Hirvelän vuosi 2025

Vuosi alkaa hiljalleen kääntyä loppupuolelleen, ja Hirvelässä elämä on rauhoittunut talven odotukseen. Nyt onkin hyvä hetki pysähtyä hetkeksi ja kerrata, mitä kaikkea vuoden varrella on ehtinyt tapahtua.

Keväällä haimme metsästä vanhan, romukasassa vuosikausia seisseen niittokoneen, joka sai uuden elämän pihakoristeena. Kone löysi paikkansa nopeasti ja istuu maisemaan kuin se olisi ollut siinä aina.

Samaan aikaan kunnostin myös pitkään traktorikatoksessa seisseet vanhat kiesit. Niille löytyi paikka Isonpuolen edestä ja ovat tuoneet pihapiiriin ripauksen menneen ajan tunnelmaa.

Toukokuu toi mukanaan kesän suurimman ponnistuksen: vanhan navetan katon kunnostuksen. Työtä riitti useammaksi kuukaudeksi, mutta heinäkuussa saatiin vihdoin valmista. Juuri sopivasti ennen avoimia ovia.

Keväällä myös pihan grillipaikka sai uutta ilmettä, kun sinne lisättiin keinu ja myöhemmin syksyllä Sawu-tulisija.

Myös aiemmin hieman sivummalla ollut hevosvetoinen äes eli karhi, siirrettiin näkyvämmälle paikalle.

Avoimet ovet järjestettiin 12.-13. heinäkuuta, ja kävijöitä riitti jälleen mukavasti. Sunnuntaina mukana oli myös Kakko-Niemelän sukuseuran järjestämä bussiretki, joka oli antoisa kokemus molemmin puolin.

Elokuun puolivälissä pirtissä raikui laulu, kun koululaulutapahtuma kokosi väkeä yhteen. Sää ei enää hellinyt, mutta tunnelma oli sitäkin lämpimämpi.

Syyskuussa Maarit-siskon vierailun yhteydessä innostuimme laulamaan pari Toivo Hyyryläisen kotiseutulaulua videolle. Myöhemmin isän kanssa tehtiin lisää tallenteita. Kaikki löytyvät nyt Hirvelän YouTube-kanavalta.

Syksy toi tullessaan myös uusia suunnitelmia. Aino teki pienet maakaupat, ja ensi kesänä pihapiiri saa lapsille oman leikkimökin. Se odottelee vielä siirtoa vanhalta paikaltaan, mutta suunnitelmat ovat valmiina heti kun maa jäätyy.

Lokakuussa saimme vielä "yllätys"vieraita, kun Kiiminki-Seura halusi tulla kotiseuturetkelle Yli-Iihin ja Hirvelään. Tottakai otimme ryhmän ilolla vastaan! Pirttiin hankittu pieni lämmitin osoittautui oivalliseksi lisäykseksi, ja sitä tullaan varmasti käyttämään jatkossakin tapahtumien yhteydessä.

Vuoteen 2025 on mahtunut paljon tekemistä, rakentamista ja yhteisiä hetkiä. Ensi vuoden suunnitelmiakin on jo luonnosteltu, mutta niistä kerromme lisää lähempänä.

Isotätini ja nimikaimani Katrin syntymästä 110 vuotta

 

Frans ja Matilda Räinän perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista kaksi oli tyttöjä. Poikia oli ehtinyt syntyä viisi, kunnes 4.11.1915 perheeseen syntyi ensimmäinen tytär, joka sai nimekseen Katri.

Kirkonkirjan mukaan tyttö kastettiin 24.11., ja kummeina toimivat kruununtorppari Matti Majava-aho vaimoineen.

Katrista löytyy yllättävän paljon kuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuvat ovat pääosin ryhmäkuvia, joista olen erottanut Katrin.

Ensimmäinen kuva on kesältä 1924. Katri on kuvassa noin 8,5-vuotias.

Perhekuvasta vuodelta 1928 rajattu Katri on kuvassa noin 13-vuotias.

Kolmas kuva on vuodelta 1929. Kuvassa ovat perheen molemmat tytöt, Katri ja Mari. Katri pitelee käsissään pyörää ja on kuvassa noin 14-vuotias.

Vuodelta 1929 löytyy vanhoista sanomalehdistä myös hiihtotulos keväällä pidetyistä hiihtokilpailuista. Sanomalehti Liitto kirjoittaa 3.4.1929:

"Yli-Iin Siuruan Toivonliitto ´Lasten säde` toimeenpani hiihtokilpailut maalisk. 28 pnä. Osanottajia oli 26, keli huono ja rata murtomaata. Kilpailut suoritettiin kuudessa sarjassa."

Katri tuli omassa sarjassaan toiseksi. Lopussa käytiin kova kiri, sillä toisen ja kolmannen sijan välillä oli vain kaksi sekuntia.

Vuoden 1931 keväällä äitienpäiväjuhlat järjestettiin Hirvelässä. Sieltä otetusta ryhmäkuvasta on tässä Katri 15,5-vuotiaana.

Vuodelta 1933 löytyy toinen lehtiartikkeli. Sanomalehti Liitto kirjoittaa 13.12.1933 itsenäisyysjuhlasta Iijoen Ala-Kollajalla:

"Maanviljelijä V. Malmstedtin taloon Iijoen Ala-Kollajalla oli järjestetty juhla itsenäisyyden päivän iltana. - - -  Laulua esittivät neidit Katri Räinä ja Jenny Koskela. - - - Yleisöä oli juhlassa erittäin runsaasti."

Tämä oli ihana tieto - että Kaimani Katri osasi myös laulaa. Olemmekin sukulaisten kanssa pähkäilleet, kuka tai ketkä olivat musikaalisia, ja tässä on todiste, että Katri ainakin oli.

Tästä vajaa kaksi vuotta myöhemmin vietettiin Katrin ja Pasin häitä. Muistona on hääkuva. Puoliso Pasi oli kotoisin lähiseudulta, noin kuuden kilometrin päästä Hirvelästä.

Perheeseen syntyi vuosien mittaan ainakin kuusi lasta, joista esikoinen on päässyt äitinsä kanssa kuvaan.

Perhe asui miehen kotitilan läheisyydessä, johon kirvesmies Pasi rakensi perheelle kodin.

Tässä perhekuvassa lapsia on jo kolme.

Rantapohja-lehdessä 2.11.1995 haastateltiin 80 vuotta täyttävää Katria. Lapsuudestaan hän kertoi näin:

"Työtä oli tehtävä jatkuvasti. Oltiin syvänmaanniityllä, levitettiin talikkopelillä sontaa pellolle, siivottiin huoneet. Juhannuksen jälkeen mentiin ulkoniityille. Sen jälkeen puitiin riihellä viljat, iltapäiväksi oli jouduttava perunamaalle."

Naimisiin mentyään Katri toimi koulun keittäjänä ja vahtimestarina. Perhe asui lähellä koulua. Aamu alkoi navettatöillä, sitten Katri keitti koululaisille ruuan, siivosi ja lämmitti koulun. Sen jälkeen olikin taas aika mennä navettaan.

Pahkakosken koulun avajaisjuhliin 1950-luvulla Katri leipoi viikon ajan. Koulu piti saada myös siivottua juhliin - ja tämähän Katrilta onnistui.

Pahkakosken voimalaitoksen rakentamisen aikaan oli kiireistä:

"Ennen kuin voimalaitoksen ruokala valmistui, kestitsi Katri A. työmiehet kotonaan. Syömämiehiä ja kahvinjuojia kävi kahdessa vuorossa, ja talon sauna lämpeni joka ilta."

Katri jäi leskeksi vuonna 1971. Vanhuudenpäivinään hän asusti taloaan poikansa kanssa.

Rantapohjassa on vielä hänen sitaattinsa:

"Ennen sitä aina kulki juoksun kanssa. Illalla oli jo mietittävä, että mistä sitä aamulla aloittaa. Nyt sitä vain tässä mennä köpötetään."

Kuva Rantapohja 2.11.1995

Katri kuoli 25.10.1998, melkein 83-vuotiaana. Häntä jäivät kaipaamaan lapset ja lapsenlapset neljässä polvessa.

Katri on haudattu Yli-Iin hautausmaalle.

Lämpöä ja sepän töitä

 

Lauantaina museolla kävi (todennäköisesti) tämän syksyn viimeinen ryhmä tutustumassa. Vierailu oli hieman poikkeukselliseen aikaan, sillä lokakuussa alkaa olla jo melko kylmä - eikä Isollapuolen ole lämmitystä.

Olimme Ainon kanssa kumpikin tahoillamme pohtineet, miten pirttiä voisi lämmittää. Siitä oli sitten helppo päästä tuumasta toimeen. Tilasin netistä kaasulämmittimen, joka saapui parissa päivässä. Erikseen täytyi hankkia vielä paineensäädin ja kaasupullo. Pian paketti olikin kasassa. 

 

Perjantaina ajelimme töiden jälkeen Hirvelään testaamaan lämmityslaitetta. Miesväki laittoi lämmittimen toimintakuntoon ja pian pirtissä jo pöhisi lämpö. 60 vuoden jälkeen pirtissä oli taas lämmönlähde - sitä piti oikein porukalla ihmetellä!

                      

Lämmitin osoittautui tehokkaaksi, ja siinä on vielä sähköllä toimiva tuuletin, joka levittää lämpöä tasaisemmin. Pirtti on toki iso, joten toinen lämmitin ei olisi pahitteeksi. Nyt kuitenkin tiedämme, mitä hankitaan, jos toinen lämmitin tulee ajankohtaiseksi.

Lauantaina lämmitin laitettiin jo hyvissä ajoin päälle, jotta pirtissä olisi edes hieman lämpimämpää kuin ulkona. Ulkolämpötila oli +5 astetta.

Aino laittoi pöydän taas koreaksi: tarjolla oli voisilmäpullia ja perinteisiä kampanisuja. Kuuma kahvi lämmitti viluisia käsiä.

Olin jo aikaisemmin suunnitellut, että samana päivänä videoitaisiin muutama Toivo Hyyryläisen kotiseutulaulu, kun kerran vieraita varten olimme hieman tälläytyneet ja soittimetkin olivat mukana. Aino sai idean, että voisimme soittaa pirtissä vieraiden saapuessa - olisi mukavampi tulla sisälle, kun musiikki soi. Niin tehtiin: isän kanssa soitimme Halajärvelle -laulua viululla ja kitaralla. Pyynnöstä esitimme lopuksi vielä Lauluni soi kotiseudulle, jossa mainitaan myös Hirvelä.

Vierailu oli mukava ja paikalla oli asiantuntevia ihmisiä. Oli ilo kuunnella heidän tarinoitaan ja tietämystään vanhoista esineistä, joiden luettelointi meillä on vielä pahasti kesken.

Toivo Hyyryläisen laulussa Lauluni soi kotiseudulle lauletaan Siliämaan sepästä. Sain kuulla, että hän oli kiertävä seppä - ehkäpä käynyt Hirvelässäkin tekemässä töitä aikoinaan.

Tästä innostuneena kävin tutustumassa Hirvelän vanhaan sepän pajaan. Paja on nykyisin toisen kiinteistön omistuksessa, mutta luvan saatuani pääsin tekemään sinne pienen tutkimusretken. Pajassa on tehty ainakin paljon hevosenkenkiä - niitä oli ympäriinsä. Pajasta löytyi alasin, ahjo, palkeet ja monenlaisia sepän työvälineitä.

Tihrustin myös seinään raapustettuja tekstejä ja vuosilukuja.Vanhin löytämäni oli vuodelta 1927, ja siihen oli kirjoitettu: Matti Kuurola, Kollaja 1927.

Pirtissä videoitiin vielä muutama laulu: Halajärvelle, Karjalankylän laulu, Kierikin laulu ja Tannilan laulu. Näistä viimeinen tuntuu minulle läheisimmältä, sillä mummoni oli kotoisin Tannilasta.

Suuret kiitokset puolisolle videoiden kuvaamisesta! Laulut löytyvät nyt Hirvelän kotimuseon uutukaiselta YouTube-kanavalta.

Ainosta ei tullut otettua erillistä kuvaa, mutta sain rajattua hänestä (AI:n avulla) oman kuvan ryhmäkuvasta. Meillä oli jälleen yllämme kansallispukujen osia: Ainolla Kymenlaakson hame ja kaulakoru, minulla Peräpohjolan hame ja koru sekä Pyhäjärven vyö.

Myös isälle löytyi asusteeksi Hämeen miesten liivi. Harmi kun yhteiskuva jäi ottamatta.

Kun saapuu syys

 

Syksy on saapunut, ja Hirvelän kotimuseo hiljentyy vähitellen talven ajaksi. Lokakuussa vierailee vielä yksi ryhmä, ja yksittäisiä kävijöitä piipahtaa toki ympäri vuoden. 

Vanhempani ovat laittaneet pihapiiriä syyskuntoon: ruoho on leikattu, piha trimmattu ja pihakalusteet viety talvisuojaan. Rantamökki on niin ikään laitettu talviteloille, vaikka siellä saattaa toisinaan yöpyä talvellakin - tunnelma kun on aivan omaa luokkaansa.

Isollapuolella Aino on tehnyt pientä sisustusta keittiössä. Vanhat verhot vaihtuivat tilaan sopiviin ruutuverhoihin, ja nurkassa seissyt jääkaappi siirrettiin säilöön. Jääkaappi oli siellä lähinnä tapahtumia varten, jos kylmäsäilytystilaa tarvittiin, mutta käytännössä se jäi turhaksi. Pikkupuolen jääkaapille kun on niin lyhyt matka, että maitokannun tai muun saa helposti täydennettyä.

Tänä kesänä pirtin työkaluseinä sai hienon täydennyksen: lahjoituksena saapui vanha piilukirves, joka on alun perin kotoisin Hirvelästä. Yksi veljeksistä huusi sen itselleen vuoden 1961 perheen sisäisessä huutokaupassa, ja nyt kirves on palannut takaisin Isonpuolen työkaluseinälle. Lämmin kiitos lahjoituksesta Heikille!

Ensi kesänä luvassa on mukavaa tekemistä myös perheen pienimmille. Rantatörmällä ollut leikkimökki siirretään lähemmäs pihapiiriä ja kunnostetaan pienten vieraiden iloksi. Teen tästä oman postauksen sitten, kun pääsemme kunnostus- ja sisustustöiden pariin.

Lopuksi vielä yksi uutinen: Hirvelän kotimuseolla on nyt myös oma YouTube-kanava. Sinne on tarkoitus lisätä Hirvelään liittyviä videoita - osa huumorimielellä tehtyjä - sekä myös blogissa aiemmin olleita videoita, jotta ne löytyvät helpommin yhdestä paikasta.

Kanavan nimi on Hirvelän kotimuseo.

Tällaista kuuluu Hirvelän syksyyn. 🍂