Juhlaviikko

 

Lyhyesti sanottuna meillä oli mahtava viikko!

Sää suosi heti maanantaista alkaen. Säätiedotuksessa oli luvattu sadetta alkavalle viikolle ja maanantaina Yli-Iihin ajettaessa vettä tuli runsaasti. Kun oltiin saatu koristelut ja kahvitukset valmiiksi ja ovet avattua sää selkeni. Heti maanantaina kävi yli 20 vierailijaa.

Tiistaikin alkoi sateisena, mutta keli kirkastui kun kello läheni 11 ja vierailuaika alkoi. Tiistai oli viikon hiljaisin päivä. Se ei haitannut yhtään sillä yksi vieraista oli kyläläinen joka osasi kertoa Hirvelästä monia mielenkiintoisia asioita. Oli hienoa, kun pystyi kuuntelemaan hänen kertomuksia melkein keskeytyksettä.

Keskiviikosta eteenpäin kiirettä piti. Onneksi rutiinit olivat jo ehtineet muodostua. Minä availin aamusta ovia, laittelin istumapaikkoja ja roskiksia kuntoon ja putsasin isonpuolen ja puohin irtoroskista. Aino laittoi pikkupuolella tarjoilut ja kahvinkeittimet valmiiksi. Maarit huolehti sekä talon että talon naisten koristelusta. Isäni ja puolisoni olivat ns. jokapaikanhöyliä.

Edelliseen liittyen tilalla on ollut useita höyliä eri käyttötarkoituksiin. Vanhimmat puuhöylät on esillä puohissa ja uudemmat varaston kätköissä. Pirtin seinältä löytyy tynnyrien tekoon tarvittava uurrehöylä. Höylien koko ja muoto vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Isopapalla on ollut käytössä jopa pieni leipähöylä jolla on saanut leivästä sopivia siivuja.

Eli jokapaikan höylää ei taida olla olemassakaan.

Vierailuaikana opastimme kävijöitä ja huolehdimme, että tarjottavaa riitti. Viikon aikana haimme kaksi kertaa lisää tarjottavaa leipomosta.

Alunperin oli tarkoitus, että minä ja siskoni opastetaan vieraita ja "ujo ja hiljainen" äitini keittää kahvia. No toisin kävi. Talossa syntynyt äitini osasi parhaiten kertoa huoneiden tarinoita. Viikon kuluessa jopa isäni veti omia kierroksia kiinnostuneille vieraille.

Meistä kaikista kehkeytyi oikein oivallisia talon oppaita viikon aikana.

Monilla vierailla oli omia muistoja ja tarinoita Hirvelästä. Jotakin sain kirjoitettua ylös, mutta paljon jäi vielä kirjoittamatta. Toivottavasti saan kuulla heitä vielä joskus uudelleen.

Monelle esineelle löytyi myös nimi. Meidän aika on mennyt täysin siihen, että olemme saaneet rakennukset esittelykuntoon. Esineet ovat jääneet toiseksi ja siksipä suurella osalla esineistä ei ole vielä nimeä saatikka tietoa sen käyttötarkoituksesta.

Onneksi saimme viikon aikana paljon tietoa myös esineistöstä.

Mukavimpia muistoja viikon ajalta tulee olemaan:

1. Sukulaisten tapaaminen. Monet muistelivat lapsuuttaan Hirvelässä ja nuoremmat olivat kiinnostuneita omista juuristaan.

2. Pirtin vanha pieni pöytä. Pöytä on samalla paikalla kun melkein 90 vuotta sitten. Kirjassa Kotini ja juureni on valokuva, jossa kylän nuorisoa on kokoontunut pöydän ääreen vuonna 1936. Saman pöydän ääressä otettiin nytkin kaverikuvia.

3. Kotimuseoon lahjaksi saatu isosetä-Niilon kirves. Vanha kirves palautui kotipaikalleen kortin kera. "Tämä kirves oli Niilo R:n käytössä ja löytyi hänen puukatostansa purettaessa lanssimaalta - - -  - - - Lukemattomat taitavat olla ne polttopuukuutiot joiden tekoon tämä kirves on Niilon käsissä ollut osallisena."

Saimme runsaasti kannustavaa palautetta. Se, että moni arvosti työtä jonka olemme tehneet, tuntuu hyvältä. Vaikka isopuoli on aina ollut mielenkiintoinen talo ja nyt parin viime vuoden ajan erityisen tärkeä paikka itselle niin se, että talo on merkityksellinen myös monelle muulle on hienoa!

Viikon aikana taloon ja ympäristöön kävi tutustumassa yli 250 vierasta. Parkkipaikat olivat välillä ruuhkaisia.

Tällaiselle tapahtumalle oli todellakin tarvetta. Kiitos kaikille kävijöille!

Viimeisiä valmisteluja ja juhlatunnelmia

 

Vaikka isollapuolen kaikki oli valmista, vaati avoimien ovien viikko vielä joitain valmisteluja kotona. Tein huoneiden oviin lappusia, joissa on huoneiden ja asukkaiden historiaa. Leikkasin Hirvelään liittyviä lehtileikkeitä ja liimailin niitä paksummalle paperille, jotta lehtileikkeitä olisi helpompi käsitellä ja lukea.

Tulostin myös valokuvia laitettavaksi esille taloon.

 

Pysäköintiä ja opastusta varten teimme kylttejä, jotta kaikki vieraat osaisivat perille.

Opastekyltit tehtiin vanerista. Puolisoni leikkasi kyltit oikeaan mittaan, maalasi ne ensin valkoisella spray-maalilla ja viimeisteli tekstin mustalla maalilla. Kyltti kiinnitettiin tukilaudan kanssa vanhaan heinäseipääseen.

Aino järjesteli ja tilasi kahvitukseen liittyvät asiat. Tarvittiin kertakäyttöastioita, juomia ja purtavaa, tarjoiluastioita, pöytäliinoja, käsidesiä, roskiksia jne.

Maarit vastasi koristeluista. Hän teki koivun oksista ja eri luonnonkukista koristeita ja kimppuja. Maaritilla on myös hyvä käsiala, joten hän vastaa tarvittaessa tekstauksesta.

  

Sunnuntaina olimme vielä koko porukalla, minä ja puoliso, vanhemmat sekä siskoni viimeistelemässä alkavan juhlaviikon.

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen avoimien ovien päivä on ohi. Vieraita kävi tasaisesti koko päivän (klo 11-16) ajan. Olen vähän yllättynyt, mutta myös hyvin iloinen, että niin moni halusi käydä tutustumassa taloon.

Isopuoli 100 vuotta (1922-2022)

 

Nyt on pirttikin saatu siivottua. Pirtin tuplaikkunat poistettiin ja ikkunoiden välit putsattiin. Aino kerkesi vielä maalata ikkunoita kertaalleen.

Pirtin vanhat matot on pesty varovasti, verhot silitetty ja laitettu takaisin paikoilleen.

Talo on valmis ottamaan vieraat vastaan!

 

Lainaus Museoviraston kohdeinventoinnista vuodelta 1997: Alkuperäisimmässä asussaan Hirvelän pihapiirissä on Frans R:n vuonna 1922 rakennuttama asuinrakennus. Talon hirsiä alettiin salvota vuonna 1919, kirvesmiehenä toimi Jussi T. Talo käsitti aluksi vain nykyisen pirttipäädyn ja keittiön kohdan, perällä olevat kaksi kamaria olivat kehikkona kymmenisen vuotta ennen valmiiksi rakentamista. - - - 

Rakennuksen sisustus on säilytetty mahdollisimman alkuperäisessä asussaan ja huoneissa on esillä runsaasti vanhoihin elinkeinoihin ja puhdetöihin liittyvää esineistöä. Rakennus onkin mm. koululais- ja eläkeläisryhmien suosittu tutustumiskohde.

Maanviljelyksen lisäksi lohenkalastus, metsästys ja talvisin metsäsavotalla käynti olivat tärkeitä elinkeinoja. Talo toimi myös majapaikkana ja eräänlaisena epävirallisena kestikievarina kesäisin uittomiehille ja talvisin metsäsavottalaisille. Kulkijoita oli aikanaan paljon, sillä pitkän aikaa maantie päättyi Hirvelän kohdalle joen toimiessa pääkulkuväylänä.

Vuonna 2015 uudistetussa kohdeinventoinnissa Hirvelä on arvotettu maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi:

Hirvelä on hieno esimerkki Iijokivarren talonpoikaisesta rakentamisperinteestä. Pihapiiri sijaitsee komealla paikalla rantatöyräällä. - - -    - - -   Hirvelän pihapiirissä on kaksi asuinrakennusta. Rakennuksista vanhempi on rakennettu 1900-luvun vaihteessa, mutta se on nykyään 1900-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevassa asussa. Rakennus on toiminut jääkärietappina vuosina 1915-1917.

Uudempi, vuonna 1922 rakennettu ja 1930-luvulla laajennettu asuinrakennus on säilynyt perinteisessä asussaan. Rakennuksessa on kotimuseo ja paljon vanhaa esineistöä. Rakennuksessa on Yli-Iin seudulle tyypilinen korkea kuisti. - - -   - - -

Pirtissä järjestettiin erilaisia tapahtumia, mm. seuroja ja laulajaisia kylän väelle tai kastettiin useita lapsia kerralla papin käydessä paikalla. Pirtissä järjestettiin myös maatalousnaisten kutomakursseja, ja tuolloin siellä oli parhaimmillaan kahdettoista kangaspuut yhtä aikaa.

Isopuoli oli asuttuna pääasiallisesti vuodesta 1922 vuoteen 1977. Talon rakennuttaja Frans ja vaimonsa Matilda asuivat talossa kuolemaansa saakka (1957 ja 1960). Tämän jälkeen talossa oli useita vuokralaisia erityisesti Iijoen voimalaitosten rakentamisen aikaan. Isosetä Niilo asui omassa kamarissaan vuoteen 1977 saakka. Kesäasuntona isopuoli oli vielä 1990-luvulla.

Isonpuolen lisäksi olemme saaneet kuntoon myös muita rakennuksia, joten niitäkin voi käydä vilkaisemassa.

Isonpuolen päädyssä on maakellari. Kellarissa on vuosilukuja 1919, 1926 ja 1943. Kellari on siis ollut olemassa jo isonpuolen rakentamisen aikaan.

Vanhassa aitassa (vuosiluku 1873) on esillä erilaisia pahkatöitä ja muita tilalta löytyneitä puuesineitä.

Puohissa ja vanhassa navetassa on kalastus- ja hevosesineitä sekä sekalaista vanhaa maataloustavaraa.

Pikkupuolelta voi hakea kupin kahvia ja palan pullaa. Siellä on myös wc-tilat.

Isollapuolen on vuosikymmeniä ollut vieraskirja. Vieraskirja alkoi kesästä 1990 ja kävijöitä oli paljon aina vuoteen 2008. Tämän jälkeen merkinnät kuitenkin harvenivat vuosi vuodelta päättyen juhannukseen 2013.

Nyt alkaa uusi aikakausi ja uusi vieraskirja. Hirvelän kotimuseo jatkaa vuosien tauon jälkeen pienimuotoista toimintaa. Ensimmäisenä tapahtumana siis avoimien ovien viikko 18-24.7.

Aikanaan eräässä lehtihaastattelussa Frans R. kertoi olevansa ylpeä saavutuksistaan, erityisesti komeasta talostaan. Luulen, että isopappa Frans olisi nyt ylpeä jälkipolvestaan joka haluaa pitää talosta hyvää huolta vielä sadankin vuoden jälkeen.

Iso remmi päällä

 

Kesäkuun lopuksi lähdimme vanhempieni kanssa kolmeksi päiväksi työn touhuun Yli-Iihin. Tarkoitus oli työskennellä tehokkaasti, jotta saisimme mahdollisimman paljon paikkoja kuntoon ennen avoimien ovien viikkoa.

Keli oli helteinen, joka päivä jopa yli 30°C. Isollapuolen oli onneksi mukavan viileää, maakellarissa vielä viileämpää ja Iijoessa uskalsin vihdoin heittää talviturkin menemään. Kylläpä virkisti!

Pikkupuolella kamarin lattia sai toisen maalikerroksen. Sen jälkeen olikin aika sisustaa kamari.

Pikkupuolen stailaus alakerran osalta on nyt suurelta osin valmis. Maalaamatta on enää vanha eteinen.

Pikkupuolen vintti täytyy jossain vaiheessa siivota. Vintissä on yksi kamari ja avointa tilaa, joissa voi tarvittaessa nukkua muutama henkilö.

Isollapuolen Niilon kamari saatiin vihdoin valmiiksi. Hirsiseinät on puhtaat, listat on paikoillaan, ikkunoiden sisäpuolet ja lattia on maalattu ja koko huone on sisustettu.

Siivosimme jälleen kerran myös muita kamareita ja keittiötä, koska pölyä oli ehtinyt kertyä nurkkiin purkamistöiden vuoksi. Saimme myös tavarat oikeille paikoilleen, joten mikään kamari ei enää ole tavararöykkiöiden peittämä.

Siivoamatta on enää pirtti. Sielläkin järjestelemme vielä paikkoja ennen h-hetkeä.

Huhkin kolmen päivän aikana myös vanhan navetan ja puohin kimpussa. Niissäkin riitti vielä lakaistavaa ja imuroitavaa. Työ kannatti, tilat alkavat olla nyt esittelykunnossa. Navetassa on esillä mm kalastusvälineitä ja hevostarvikkeita. Puohissa on sekalaista vanhaa esineistöä.

Vanha navetta on (oli) pimeä. Tuskailin sitä, miten navettaan saataisiin valoa, koska siellä ei ole minkäänlaista valonlähdettä.

Onneksi puolisoni tuli jälleen apuun sekä suunnittelussa että käytännössä. Kävimme sunnuntaina asentamassa navettaan valaistusta ja siitä tuli kyllä hyvä!