Elokuun viimeinen viikonloppu.

 

Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan mökille. Koska perjantaiksi oli luvattu mukava sää, pidimme samana iltana venetsialaiset. Mökkikausi meillä kyllä vielä jatkuu, mutta venetsialaisten vietto on ollut perinteenä jo useamman vuoden ajan pienellä porukalla.

Ohjelmassa oli ruokaa, räiskäleitä ja nokipannukahvit hyviä juttuja unohtamatta.

Lauantai sujui leppoisasti työhommissa. Miehet jatkoivat saunan purkua. He saivat loput muhut välikatosta pois ja samalla koko laipio tuli puretuksi. Sisäseinätkin tuli purettua.

Saunan sisäseinistä löytyi useampi "piilopullo". Osa oli ehjiä ja osa sirpaleina.

Rakenteista löytyi myös vanha tulitikkuaski. Askissa mainostetaan Gala pesukonetta. Finna.fi-sivuston mukaan askia on valmistettu vuosien 1960-1969 välissä.

Aino rappasi pikkupuolen tuplaikkunat. Ne on tarkoitus maalata vielä tälle syksyä ja asentaa paikoilleen ennen talven tuloa.

Minä jatkoin pikkupuolen vintin siivousta. Se on melkoinen savotta, kun tavaraa on paljon ja kaikki mahdollinen on säästetty kymmenien vuosien aikana mahdollista myöhempää tarvetta varten.

Useampi säkki vaatteita on nyt lajiteltu. Suurin osa menee Ruskoon poistotekstiileihin, joitain pusseja vaatekeräykseen ja muutama puku saa jäädä jatkokäyttöön. 

Kuvassa on asut joihin pukeuduimme juhlaviikon jälkeisiin kolmen hengen rääppiäisiin. Löysimme siskoni kanssa pikkupuolen vintiltä hienot mekot, niihin sopivat kengät ja laukut sekä rintakorut.

 

Perinnönjakoja ja testamentteja

 

Samoihin aikoihin kun isoisopappa ja -mummu myivät maatilan pojalleen eli isopapalleni tekivät he pariskuntana yhteisen testamentin. Heillä oli kolme lasta, joista vanhin tyttö Liisa oli jo kuollut testamentin tekoaikaan vuonna 1911.

Me allekirjoittaneet aviopuolisot ilmoitamme täten viimeisen tahtomme olevan, että toisen meistä kuoltua ennen toista viljelee ja hoitaa se, joka jälkeen jääpi silloin olevaa omaisuuttamme ja talouttamme kuolemaansa asti jakamatta.

    Molempain meidän kuoltuamme lankeaa silloin oleva omaisuutemme kaikkein perillistemme kesken jaettavaksi siinä järjestyksessä kuin laki ja asetukset perinnönjaosta määräävät.

    Minkä vakuutanna sitä varten kutsuttuin todistajain läsnä ollessa Pudasjärven pitäjän Kollajan kylässä 27 päivänä Kesäkuuta 1911.

Testamentin jäljennös on oikeaksi todistettu 12.4.1928 eli noin kolme kuukautta isoisomummon kuoleman jälkeen.

Isoisopapan kuoleman jälkeen vuonna 1931 omaisuus siis jaettiin isopappani sekä isoisotätini jälkeläisten kesken. Isoisotäti oli kuollut vuonna 1923 ja hänellä oli isoisomummon ja -papan kuoleman jälkeen viisi elossa olevaa lasta.

Vuoden 1948 syyskuussa isomummo ja -pappa jakoivat tilan lapsillensa. Ainoastaan Uusi asuinrakennus eli isopuoli jää vanhusten haltuun ja asuttavaksi kuolemaan asti, siis kummankin kuolemaan saakka. Jako toimitettiin seuraavasti; ensiksi mitattiin Wiljelty maa joka lohko erikseen ja mittauksen mukaan laskettuna oli viljeltyä maata yhteensä 10,1600 hh, joka arpomalla jaettiin kahteen yhtäsuureen osaan joista arpomalla tuli Alapuoli Isännän - - kuulumaan ja Kartanon ylipuoli emäntä - - kuulumaan.

Tämän jälkeen molemmat jakoivat lohkoja lapsilleen edelleen arpomalla.

Huoneet arvioitiin ensinnä hinta kaikille ja sen jälkeen päätettiin, että kaikkein yhteistä käyttöä varten jätetään seuraavat rakennukset yhteiseksi: Masiini huoneet, Sauna, Paja, Kesänavetta ja Mylly.

Huoneet eli rakennukset jaettiin sen mukaan miten rakennus sopi arvalla saatuun palstaan. Koska rakennusten hinnat oli jo aiemmin arvioitu, jokainen joko maksoi tai sai rahaa.

Isomummo jakoi omistamansa osuuden tilasta lapsilleen seuraavin ehdoin:

I    Pojat kukin erikseen maksaa minulle koko elämän ajan joka kuukausi viisisataa (500) mk eli yhteensä 3000 mk kuukaudessa, sekä sairauden sattuessa lisää maksua tarpeen mukaan.

II    (Poika) saamastaan lisäosuudesta minun kuoleman jälkeen suorittaa (tytölle) kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa ja (toiselle tytölle) samoin kolmekymmentätuhatta (30 000) markkaa.

III    Tila langeaa heti ostajain omistukseen kaikkine rakennuksineen muutoin, paitsi osuuteni Uudesta asuinrakennuksesta on hallussani kuolemaani asti, omistamiani maanviljelys kaluja on oikeus ostajain käyttää tarpeen mukaan.

IV    Myymääni maaosuutta ei kukaan pojistani saa vieraalle myydä eikä luovuttaa minun elämäni aikana.

Isopappa allekirjoitti testamentin vuonna 1948. Testamentissa puhutaan yleisesti kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Lopussa on mielenkiintoinen maininta:

Irtaimesta omaisuudestani on kuitenkin ensin annettava poikani U:n pojalle P:lle nykyisin omistamani ameriikkalainen taskukello.

Kello on edelleen olemassa. Siitä lisää myöhemmin.

Saunan purkutöiden aloitus

 

Viime viikolla alkoi pihasaunan purkaminen. Tämä oli täysin miesten eli isän ja puolison hommaa, joten itse keskityin navetan siivoiluun ja mustaherukoiden poimintaan (sekä valokuvien ottamiseen).

Ihan ensimmäiseksi sauna täytyi tyhjentää kaikesta sinne varastoidusta tavarajätteestä. Sitähän kertyi heti talvella ensin isoltapuolen ja myöhemmin muistakin rakennuksista. Kuormaa tuli sopivasti peräkärryllinen ja se vietiin Ruskon jätekeskukseen.

Seuraavaksi puoliso poisti saunarakennuksesta kaikki sähköjohdot ja -laitteet. Saunahan on ollut sähkötön jo pidemmän aikaa, joten mitään sähkötöitä ei tarvitse tehdä.

Tämän jälkeen alkoivat purkutyöt. Pukuhuoneesta irrotettiin ikkuna. Saunasta ja pukuhuoneesta lähti kaikki seinäpaneelit. Saunan kattolevyä sorkkaraudalla koskiessa katosta tuli litrakaupalla vettä..

Pukuhuoneen ja saunan välinen seinä oli täysin hapero ja homeinen. Ei ihmekään, että saunassa on tuoksahtanut jo pidemmän aikaa. Yritän pelastaa pukuhuoneessa olleet punaisen saunapuulaatikon ja samanvärisen kaapin, mutta en vielä tiedä onnistuuko se. Ne on kuitenkin nostettu erilleen odottamaan kunnon puunausta.

Lopuksi miehet tyhjensivät vielä pukuhuoneen sisäkaton päältä eristeenä olleet muhut. Nämä muhut olivat kuivia, mutta saunan välikaton päällä olevat muhut ovat todennäköisesti hyvin märkiä.

Tähän vaiheeseen purkuhommat jäivät odottamaan.

Isonpuolen takapihaa on myös alettu raivaamaan. Siellä on useita viinimarjapensaita odottamassa poimimista.

Trimmeröinnin ja ruohonleikkauksen jälkeen marjapensaisiin pääsee nyt hyvin käsiksi.

Pikkupuolen vintin siivousta

 

Viime viikolla olimme muutaman yön pikkupuolella. Suunnitelmissa ei ollut mitään erityistä, mutta jotakin sain taas tehtyä.

Pikkupuolella on ollut pieni laukku täynnä avaimia. Lisäksi varastoista on löytynyt useampi riippulukko ilman avainta. Levitin kaikki lukot ja avaimet lattialle ja aloin vain kokeilla avaimia lukkoon. Tällä menetelmällä viisi lukkoa kahdeksasta sai uuden elämän, niihin löytyi avain. Lisäksi löysin kahteen jo käytössä olevaan lukkoon vara-avaimet. Kannatti tehdä tämäkin homma.

Pikkupuolen vintillä innostuin siistimään Lauran kamarin. Kamari on saanut nimensä mummon tädiltä joka kortteerasi toisinaan mummon ja papan luona.

Lapsena nukuin usein kesäisin Lauran kamarissa. Siihen aikaan ei ollut pimennysverhoja ja kamari oli todella valoisa. Saatoin vain tuijotella öisin ikkunasta ulos katsellen valoisaa taivasta ja kuunnella käen kukuntaa.

Kamari ei ollut erityisen likainen, mutta sinne oli tuotu paljon ylimääräistä tavaraa. Vein tavarat pois, imuroin huoneen ja järjestelin lopputavarat paikoilleen. Nyt kamarissa pystyy taas vaikka nukkumaan. Ikkunaan on jopa pimennysverho.

 

Kamarissa on uuni Porin Matti keittolevyllä. En tiedä, toimiiko uuni enää ja milloin sitä on viimeksi käytetty. Klapit on kuitenkin jääneet odottamaan seuraavaa lämmitystä.

Kirjahyllyssä on tuttuja esineitä lapsuudesta asti. Juomanlaskija-lelulla leikin jo pikkutyttönä. Ihme, että se on säilynyt ehjänä. Ainoastaan yksi malja on puuttunut aina.

Hyllyn kaksi matkakelloa ovat kulkeneet myös leikeissä mukana. Näistä saa lisää kelloprojekteja myös tulevaisuuteen.

Karhunkynnen alkuperästä ja iästä ei ole tietoa. Mielellään olisin suonut karhun pitävän kyntensä.

Vanha lankapuhelin ja luettelo vuodelta 1997 ovat nostalgisia. Luettelosta pystyy tarkistamaan, vieläkö muistan ulkoa tuttujen lankapuhelinnumeroita. Ennen muistissa oli jopa kymmenittäin puhelinnumeroita, nykyään hyvä kun oman numeron muistaa ulkoa.

Laverisänkyyn oli vierailijat jättäneet puumerkkinsä.

Kamarin vanhaa naulakkoa penkoessa löysin oveen avaimen. Se oli todellinen löytö, koska en ole aikaisemmin ajatellut, että oven edes saisi lukkoon. Piilotin avaimen takaisin löytöpaikkaan.

Kamariin voisi viedä luettavaksi löytämäni 60-luvun lehdet. Niiden parissa vierähtää sadepäivänä tunti jos toinenkin.