Isonpuolen huutokaupat

 

Isopuoli on ollut historiansa aikana ainakin kaksi kertaa huutokaupattavana. Olin jo aikaisemmin tietoinen vuoden 1982 huutokaupasta ja siitä onkin säilynyt runsaasti tositteita. Sen sijaan vuoden 1961 huutokauppa löytyi vähän yllättäen tutkiessani vanhoja papereita.

Perikunta päätti järjestää huutokaupan ilmeisesti sen jälkeen kun isopappa Frans kuoli keväällä 1960. Isomummo oli kuollut jo muutamaa vuotta aikaisemmin.

Huutokauppa pidettiin sunnuntaina 18.6.1961. En ole lähtenyt kirjastosta etsimään lehti-ilmoituksia, mutta eräästä vihkosta löytämäni kirjanpito osoittaa, että maksetut ilmoitukset olivat Kalevassa ja Liitto-lehdessä.

Vihkoon on luonnosteltu ilmoitus: Huutokaupalla myydään sunnuntaina 18.6.1961 klo 14 Yli-Iin Kollajankylässä (Hirvelä) hyvä kuntoinen 1.kerroksinen hirsinen asuinrakennus. Koko 8.00x19.50 m. 5 huonetta. Pois siirrettävä. Ehdot huutokaupan alussa. Omistajat.

Toisesta vihkosta löytyvät huutokaupan ehdot.

1. Omistajat pitättää 1/2 tunnin miettimisajan hyväksyä tai hylätä huuto.
2. Kaikki rakennuksesta tuleva jäteaine on vietävä pois. Kivijalka saa jäätä.
3. Rakennusta ei saa särkeä ennenkuin se on maksettu.
4. Rakennus on vietävä pois viimeistään toukokuun loppuun 1962.

Kirjanpitovihkossa on merkintöjä isonpuolen vuokralaisista vuosien 1960-1962 ajalta. Vuokratuloilla pystyttiin hyvin kattamaan menoja joita olivat mm. vakuutukset ja 5.2.1961 ostetut tapetit. Olikohan tapetit tarkoitus laittaa paikoilleen stailausmielessä, koska talo oli menossa huutokaupattavaksi muutaman kuukauden päästä.

Huutokaupan kulusta minulla ei ole muuta tietoa kuin että kukaan ulkopuolinen ei sitä ostanut ja talo sai jäädä paikoilleen. Isonpuolen omistivat huutokaupan jälkeen talon viisi poikaa erisuuruisilla osilla. (Seitsemästä pojasta yksi oli jo kuollut ja yksi ei enää tässä vaiheessa ollut osallisena talosta.)

Vielä yhdestä vihkosta selviää, että Fransin ja Matildan jäämistöstä pidettiin keskinäinen huutokauppa 30.7.1961. Vihkon etusivulla kirjoitetaan: 30.7.1961 Suoritetussa keskinäisessä huutokaupassa sovittiin, että huutot on maksettava viimeistään Vuoden loppuun 1961. Rakennukset on siirrettävä Toukokuun alkuun mennessä. Kaikki jäte on puhdistettava pois.

Isopuoli vuonna 1985

Isopuoli sai olla rauhassa noin kaksikymmentä vuotta. Seuraava huutokauppa koitti vuonna 1982.

Sitä en ole saanut selvitettyä, miksi talo joutui taas huutokaupattavaksi ja juuri marraskuussa 1982. Mitään erityistä ei minun tietojeni mukaan tuona vuonna tapahtunut. Marraskuun Kalevassa vuonna 1982 on kuitenkin seuraava ilmoitus:

Huutokauppaehdot olivat seuraavat:

1. Liikkumatila purkupaikalla 3,5 m sivuseinistä mitattuna sivuilla. Jokipäässä olevaa kellaria varottava. Katon ym. rikkoutumisista on vahingon sattuessa korvattava rahassa. Maantien puoleisessa päässä tiemaahan sekä tiemaa. Mitään rakennustavaraa eikä jätteitä saa panna eikä hajottaa liikkumatilan ulkopuolella. Liikkumatilalta kuten purkupaikalta on jätteet korjattava pois. Ei saa peittää lattian alla oleviin kuoppiin.
2. Rakennuksessa ja rakennuksen alla oleva kivi- ja tiiliaines on kuljetettava pois paikalta. Samoin liikkumatilalta. Ei saa jättää rakennuksen alla oleviin kuoppiin. Niiden tilalle muodostuvat kuopat samoin lattian alla olevat kuopat on täytettävä kivettömällä mullan maalla (ei hiekkamaalla), niin vahvasti, että on 15 sm ylempänä ympärillä olevasta liikkumattomasta maasta.
3. Mitään palavia-aineita ei saa polttaa paikan päällä. Eikä muuta keveää ainetta saa päästää tuulen mukaan, kuten sammalta, päreitä, paperia yms.
4. Purkutyöhön ei saa ryhtyä ennenkuin OULUN OSUUSPANKIN Yli-Iin konttoriin on viidentoistatuhannen markan ( 15.000,- ) hyväksyttävä takuutalletus tehty jätteiden pois viennistä ja tilalle ajettavan maan ajosta, sekä muista puhdistustöistä.

Huutokaupan pöytäkirjasta selviää, että kaupan voitti 17:s tarjous 23.000,00. Summa on nykyrahassa noin 10 500 euroa eli aika hurja summa.

Tarjous hyväksyttiin. Talon voittohuudon teki minun pappa jonka tontilla isopuoli jo oli.

Nyt isopuoli on saanut olla rauhassa paikoillaan jo yli sata vuotta.

Isopapan silmälasikotelo

 

Lapsena isopuoli oli meille serkuksille valtava leikkimökki. Siellä esineitä sai vääntää ja veivata, kaappeja avata ja tutkia ja ihmetellä hienoa isoa rakennusta. Tietenkin jonkinlainen kunnioitus vanhoja esineitä kohtaan oli jo silloin eli esineitä ei koskaan käsitelty liian kovakouraisesti.

Nykyään hymyilyttää, kun tutkin isonpuolen esineitä kaikessa rauhassa. Niitä on säilytetty hujan hajan laatikoissa ja kaapeissa välittämättä esineen arvosta. Yhtenä esimerkkinä voimme tutustua tarkemmin isopapan silmälasikoteloon.

Kotelo on ollut muiden silmälasikoteloiden tapaan postikamarin työpöydän laatikossa. Laatikossa on ollut useat silmälasit ja niitä on lapsena koetettu ja katsottu peilistä lopputulosta. Yleensä naurunremakan säestyksellä.

Kun ensimmäisen kerran tutkin tarkemmin tätä koteloa huomasin, että siinä on hieno kuvio, päivämäärä ja hopean leimat.

Silmaläsikotelon takakannessa on päivämäärä 12/12 1952 ja 75v. Kotelo on siis ollut isopapan syntymäpäivälahja. Tuosta päivästä tulee ensi viikolla kuluneeksi 71 vuotta ja isopapan syntymästä 143 vuotta.

Etukannessa olevat kirjaimet eivät sen sijaan avaudu minulle. Isopapan nimikirjaimet ovat FR, mutta etukannen kirjaimet ovat S ja K tai R.

Silmälasikotelon leimat kertovat, että se on E. Räsäsen valmistama (nimileima E.R:n), hopean pitoisuusleima 813H eli kotelossa on hopeaa 81,3%. Kruunu-leima kertoo, että esineen lainsäädännölliset seikat ovat täyttyneet ja sen hopeapitoisuus on tarkistettu. Vuosilukuleima X6 tarkoittaa, että esine on tehty vuonna 1951.

Yksi leimoista on vähän epäselvä, mutta oletan sen olevan Kuopion nimileima kun vertaan leimoja muihin netistä löytyviin E.Räsäsen hopeaesineisiin.

Aluksi puhdistin kotelon ulkopinnan veteen kastetulla sienellä kevyesti hankaamalla. Pelkästään tällä käsittelyllä kotelo alkoi loistamaan. Kiillotin sitä vielä hopeankiillotusliinalla ja pesin sisäpuolella olevan sametin kevyesti vedellä ja pienellä määrällä saippuaa.

Kotelon likakuoren alta paljastui uutuuttaan hohtava kaunis hopeaesine. 

Silmälasikotelo painaa tasan 100g, joten sen rahallinen arvo ei päätä huimaa. Mutta tunnearvo on korvaamaton, joten se on mukava laittaa puhdistettuna ja kiillotettuna takaisin esille Hirvelän kotimuseon lukolliseen vitriiniin.

Lyhyet loppusyksyn kuulumiset

Kiireiden vuoksi omat käynnit Hirvelässä on viime aikoina olleet vähäisiä. Onneksi vanhemmat ovat olleet ahkeria!

Viime sunnuntaina kävin päiväseltään katsomassa, mitä siellä on saatu aikaiseksi. Sunnuntaina tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Aino lunasti Hirvelän tilan itselleen.

Syksy on kulunut puuhommissa. Lokakuussa kävi metsuri kaatamassa useita koivuja rantaan menevän ojan varrelta ja niitä vanhemmat ovat karsineet ja pienineet. Toiveena on saada (takaisin) jokinäkymä pikkupuolen pirtin ja kamarin ikkunoista.

Alkutilanne oli tämä:

Matkalta kaadettiin useampi koivu tuomaan takaisin jokinäkymää.

 

Oksat on nyt karsittu ja viety polttopaikalle.

Puita on tehty paljon ja paljon on vielä tekemättä. Pientä mukavaa puuhastelua.

Heidän muistokseen

 

Viime viikolla moni muisteli kuolleita läheisiään ja ystäviään. Ajattelin sen vuoksi koota yhteen ensimmäisten Hirvelään muuttaneiden sukulaisten kuolinilmoitukset ja muut tiedot, mitä heidän kuolemistaan on mahdollista selvittää. Laitan kuvat kuolinilmoituksista mitenkään sensuroimatta, koska ilmoitukset ovat jo hyvin vanhoja ja ne on joskus olleet esillä lehdissä.

Käsittelen tässä siis isoisopapan, isoisomummon ja heidän kolmen lapsensa sekä yhden lapsen puolison kuolemia.

Juho ja Brita sekä lapset Liisa, Frans ja Maria muuttivat Hirvelään vuonna 1892. Hirvelä kuului vielä silloin Pudasjärven alueeseen.

Vanhin lapsista Liisa vihittiin 3.12.1898 naapurinpojan Antin kanssa. Liisa oli tuolloin 22-vuotias.

Liisan ja Antin poika Väinö syntyi 16.11.1899.

Liisa kuoli 28-vuoden ikäisenä 19.10.1904 keuhkotautiin. Liisan kuolinilmoitus löytyy Kaiku-lehdestä 9.11.1904.

Kansallisarkiston digitoidussa aineistossa on luettavissa mm. vanhoja perukirjoja. Liisankin perukirja löytyy sieltä aineistosta Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908.

Liisan ja Antin Väinö-poika kuoli vain puoli vuotta äitiään myöhemmin samaan sairauteen, keuhkotautiin. Hänen kuolinilmoitustaan en löytänyt mistään lehdestä.

Tähän päättyi suku Liisan osalta.

Juhon ja Britan nuorempi tyttö Maria oli noin 12-vuotias perheen muuttaessa Hirvelään. Myös Maria meni naimisiin naapurin pojan kanssa. Heidät vihittiin 2.8.1902 Marian ollessa 22-vuotias.

Maria ja Juho saivat kahdeksan lasta joista kolme kuoli lapsina.

Maria kuoli 42-vuotiaana 9.2.1923. Hän oli juuri edellisenä päivänä synnyttänyt viimeisen lapsensa.

Pudasjärven kirkonkirjassa kuolinsyy on lapsivuode.

Marian kuolinilmoitusta ei löytynyt lehdistä. Kävin läpi lehdet Liitto, Kaiku ja Kaleva pitkältä ajalta.

Vuonna 1928 kuoli isoisomummo Brita. Hänen kuolinilmoitus löytyy Liitto-lehdestä 24.1.1928. Tämäkin lehti löytyy digitoituna kansallisarkiston vanhojen sanomalehtien sivuilta. Harmillisesti digitoitu lehti on ilmeisesti repeytynyt juuri kuolinilmoitusten kohdalta.

Britan kuolinilmoitus löytyy kuitenkin Hirvelän arkistoista.

Kuolinilmoituksesta saa käsityksen, että Britalla oli "hivuttava tauti", jonka takia hän kuoli. Pudasjärven kirkonkirjassa Britan kuolinsyynä on Wanhuus.

Isoisopappa Juho kuoli vuonna 1931. Hänenkin kuolinilmoitus on tallessa Hirvelässä, mutta se löytyy myös digilehdestä Liitto 6.3.1931.

Kirkonkirjassa kuolinsyynä on Wanhuus.

Joulukuussa 1957 kuoli isomummo Matilda. Matildan kuolinilmoitus ei ollut tallessa eikä niin "uusia" lehtiä ole vielä digiarkistossa, joten minun täytyi käyttää perinteisempiä menetelmiä.

Tilasin Yli-Iin kirjastosta kyseisen ajankohdan Liitto-lehden mikrofilmin Oulun keskustaan Pekurin kirjastoon ja aloin käymään lehti lehdeltä mikrofilmiä läpi. Liitto-lehteen päädyin, koska Juhon ja Britan kuolinilmoitukset olivat siinä.

Etsiminen kannatti ja löysin Matildan kuolinilmoituksen lehdestä 27.12.1957.

Viimeisenä perheestä kuoli isopappa Frans. Hän kuoli Hirvelässä 24.6.1960. Hänen kuolinilmoitus on tallessa Hirvelässä.

Fransin ja Matildan leposijat ovat Yli-Iin hautausmaalla.

Yli-Iin kirkonkylän hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1932. Liisa, Maria, Brita ja Juho kuolivat kaikki ennen sitä. Yritin selvittää hautapaikkoja sekä Pudasjärven että Iin seurakunnista, mutta kummassakaan heistä ei löytynyt tietoja.

Oletukseni on, että heidät kaikki on haudattu Pudasjärvelle, mutta hautakirjoja on säästynyt vasta sotien jälkeiseltä ajalta, kerrottiin Pudasjärven seurakunnasta.

Olipa hautapaikka missä vaan, heidän muistonsa ei unohdu.