Tilusten pieneneminen

 

Kuva: MML ilmakuva vuodelta 1950

Tätä kirjoitusta tehdessä törmäsin vanhaan pinta-alamerkintään tynnyrinala. Vanhat maanmittausasiakirjat ovat ruotsiksi ja niissä käytetään pinta-alatermiä tunneland eli tynnyrinala.

Wikipedia selventää: Tynnyrinala on vanha pinta-alamitta, joka on ollut käytössä Pohjoismaissa. Alkujaan tynnyrinala oli peltoala, jolle kylvettiin tynnyrillinen viljaa - - - vuoteen 1688 mennessä mitta oli vakiintunut 56 000 neliöjalaksi, joka vastasi - - - noin 0,49 hehtaaria.

Kun Hirvelän tilan ensimmäiset asukkaat muuttivat tilalle, oli se kooltaan useita satoja hehtaareja. Isojaon aikaisessa kartassa näkyy hyvin tilusten koot (K 86). Ne ei mahdu edes samalle kartalle.

Kun isoisopappa ja -mummo Juho ja Brita ostivat Hirvelän tilan vuonna 1892, oli se luultavasti alkuperäisen kokoinen. Kovin tarkkaa kokoa ei muistanut isopappakaan, kun hän Kalevan haastattelussa vuonna 1956 kertoo tilan olleen yli 500 hehtaaria.

Hirvelän asiakirjoista löytyy jäljennös jakokirjasta vuodelta 1864. Jakokirjassa on tarkkaan mitattuna tilan alkuperäiset maat. Ongelma vain on se, etten ymmärrä jakokirjan lukuja. En tiedä onko ne hehtaareja, tynnyrinaloja vai kapanaloja..

Tilan manttaaliluku on kuitenkin 1/8 eli 0,1250.

Isopappa ja -mummo Frans ja Matilda ostivat tilan itselleen vuonna 1911. Lainhuuto tehtiin muutamaa vuotta myöhemmin alkaen 3.3.1917. Toinen lainhuuto oli 3.9.1917 ja lopullinen kolmas 18.1.1918. Ja kun moitetta tätä lainhuudatusta vastaan ei ole ilmaantunut, vaikka ensimmäisestä huudatuksesta on annettu tieto yleisölle Oikeuden istuntohuoneen ovelle naulatulla ja käräjäkunnan kirkoissa julistetulla kuulutuksella, niin säännösten mukaan ja Kuninkaallisessa asetuksessa maan lainhuudatuksesta ja sukulunastuksesta maalla - - - julistetaan tällä avonaisella kiinnekirjalla edellä mainittu maansaanti vahvaksi ja pysyväksi - - -

Ensimmäinen selkeä paperi tilan pinta-alasta on vuodelta 1934 oleva Maarekisteriote. Siinä kerrotaan tilusalat hehtaareissa: Viljeltyä maata 4,07 ha, Viljelyskelpoista maata 38,36 ha, Varsinaista metsämaata 294,82 ha, joutomaata 136,11 ha eli yhteensä 473,36 ha.

Vuodelta 1916 löytyy kauppakirja, jossa isoisopappa Juho osti noin hehtaarin suuruisen Korpiniitty -nimisen palstan Annanpalon perintötilaan kuuluneesta tilasta. Irrallinen Korpiniitty -palsta sijaitsi Hirvelän naapurissa ja suht kaukana Annanpalon tilasta.

Palstan hinta oli 250 mk (745 e).

Ensimmäinen pieni tilanjako tehtiin vuonna 1939. Maaliskuun lopussa Frans ja Matilda lohkoivat osan tilasta toiseksi vanhimmalle pojalle ja hänen vaimolleen. Kaiku-lehdessä on asiasta pieni ilmoitus ja siinä kerrotaan myyntihinnan olleen 3000 mk (1276 e).

Tilan manttaali väheni 0,0048.

Vuonna 1944 Pohjolan Voima Oy alkoi lunastamaan Iijoen koski- ja vesialueita. Hirvelän tilaan kuuluneiden koski- ja vesialueiden kaupat tehtiin 4.3.1944 (aika tarkalleen 80 vuotta sitten). Kauppahinta oli 14,500 mk (3109 e).

Tilan manttaali väheni tämän kaupan myötä 0,0012.

Nämä kaksi edellämainittua kauppaa vähensivät tilan pinta-alaa yhteensä noin 10 hehtaaria.

Ensimmäinen suurempi jako jälkeläisten kesken tehtiin vuonna 1948. Kyseessä oli reilu 10 hehtaarin viljelty alue. Ensin alue arvottiin kahteen yhtä suureen osaan ja tämän jälkeen osat arvottiin isomummo Matildan ja isopappa Fransin kesken. Frans luovutti omasta osastaan 1/3-osan yhdelle pojalle ja piti itse loput. Matilda jakoi oman osansa seitsemään yhtä suureen osaan, joista yhden osan kooksi tuli 0,72 hehtaaria. Osat arvottiin poikien kesken.

Tyttäret mainitaan tässä jaossa siten, että heille määrättiin maksettavaksi Matildan kuoleman jälkeen kummallekkin 30 000 mk (1645 e vuonna 1948 ja 960 e vuonna 1957).

Vuodesta 1948 lähtien isopappa ja -mummo myivät osuuksia tilastaan pojillensa. Osassa kauppakirjoista on ehto suorittaa tietty rahasumma tyttärille vanhempien kuoleman jälkeen.

Vuonna 1955 tilan pinta-ala oli 463,060 ha, josta Viljeltyä maata 9,215 ha, Luonnonniittyä 6 ha, Metsämaata 302,210 ha, Raiviota 17,525 ha ja Joutomaata 128,110 ha.

Matildan kuoleman jälkeen vuosien 1958-1959 aikana tilasta suoritettiin halkominen veljesten kesken. Toimitus aloitettiin 13.6.1958 ja se saatiin päätökseen reilu vuotta myöhemmin 8.7.1959.

Kuva: MML halkomiskartta v 1958

Nuorin veljeksistä eli minun pappa jäi Hirvelän isännäksi.  Manttaaliosuus oli enää 0,0248 ja se sisälsi:

Peltoa 2,490 ha

Niittyä 0,930 ha

Viljelyskelpoista maata 0,505 ha

Metsämaata 57,760 ha

Joutomaata 37 ha

Yht. 98,684 ha

Pappa kuoli vuonna 1988. Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin leski ja lapset jakoivat papan osuuden. Lopullinen jako suoritettiin vuonna 2021 mummon kuoleman jälkeen.

Satojen hehtaarien tilasta on jäljellä reilu 3 ha:n palsta. Hirvelän omistajalla Ainolla on lisäksi metsää ja rantakiinteistö alkuperäisen tilan mailta, mutta itse maatila on kutistunut sadan vuoden aikana vajaasta 500 hehtaarista 3,08 hehtaariin.

Gobeliini

 

Viime reissulla Hirvelään pengoin Niilon kamarin kaappia ja löysin sieltä vanhan gobeliinin. Gobeliini on ollut pikkupuolen vintin kamarin seinällä koko lapsuuteni ajan, mutta jossain vaiheessa se on otettu pois seinältä ja laitettu säilöön.

Otin seinävaatteen kotiini lähempää tarkastelua varten.

Kansanperinteen sanakirja kertoo: Gobeliini on käsin kudottu kuvallinen seinäverho. Nimitys johtuu ransk. Gobelin-suvusta, jonka jäsenet harjoittivat jo 1400-luvulla värjärinammattia. Kutominen suoritetaan taiteilijoiden valmistamien värikarttojen mukaan.

Tuohon aikaan gobeliineja tehtiin käsityönä ja ne olivat hyvin arvokkaita.

Wikipedia jatkaa: Myöhemmin gobeliini-nimeä on käytetty myös muista pystykangaspuissa ns. gobeliinitekniikalla kudotuista kuvakudoksista. Nykyään gobeliinia jäljitteleviä kudonnaisia (mm. kankaita) valmistetaan myös koneellisesti.

Hirvelän gobeliinin aiheena on joutsenet.

Aivan ensimmäiseksi käytin seinävaatteen ulkona tuulettumassa. Näkyvää likaa siinä ei ole, mutta ulkona sattui olemaan nätti keli niin tein seinävaatteelle pienen lumipesun ja -harjauksen.

Olohuoneen lattialla pääsin mittaamaan tekstiilin. Leveys on noin 168cm ja korkeus 63cm.

Gobeliini on muuten hyvässä kunnossa, mutta yksi nurkka repsottaa ja yläosassa on naulan reikiä (eli se on ollut seinässä kiinni nauloilla..). Värit ovat säilyneet hyvinä.

Kuva on kaunis ja siinä on rauhallinen tunnelma. Se tuo mieleen lapsuuden kesäyöt mummolan vintillä. Valoisaan aikaan en aina saanut unta niin tuijottelin joko seinällä olevaa kuvaa tai ikkunasta näkyvää kesäyön maisemaa.

Gobeliinin ikää on hankala arvioida. Samantyylisiä ja -aiheisia löytyy netistä 1940-luvulta alkaen. Katselin Isonpuolen tavaroiden huutokauppavihkoa läpi, mutta en löytänyt sieltä gobeliinia. Muita seinävaatteita ja tekstiilejä isoisovanhemmilta kyllä jäi perinnöksi suuri määrä.

Eräältä Facebook-sivulta löytyi vanha Anttilan postimyyntimainos 1960-luvun alkupuolelta:

Yläkuvassa on hyvin samantyylinen joutsen-aiheinen gobeliini. Se on vain paljon pienempi kooltaan ja siinä on hapsut.

16.4.2020 Meillä kotona -lehdessä kirjoitettiin: Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kesämökkien, maalaistalojen ja kaupunkikotien kamareja koristivat nukkapintaiset seinätekstiilit eli gobeliinit. Iso osa Suomeen tulleista gobeliineista valmistettiin DDR:n tekstiilitehtaissa. Nyt näyttävät retroaarteet ovat nousemassa uuteen suosioon.

En osaa sanoa onko gobeliinien suosio pitänyt vielä vuonna 2024, mutta kyllä niitä löytyy netin myyntipalstoilta edelleen.

Toivottavasti kaunis joutsen-gobeliini löytää paikkansa jostain Hirvelän rakennuksen seinältä.

Silpputeatteri ja silppukone

 

Yhtä Hirvelän latoa kutsutaan "silpputeatteriksi". Nimi tulee siitä kun pappa oli aikoinaan kysynyt lapsiltaan, kuka haluaa ilmaisen teatterilipun. Monta innokasta kättä oli noussut ylös. Lipun saaneet pappa oli vienyt silppukoneen luo olkia silppuamaan. Siitä alkoi silpputeatterin tarina.

Pappa itse ei ole enää sanan merkitystä kertomassa, joten mietin, oliko hän keksinyt sen armeijan perunateatterista eli perunoiden kuorimisesta joukolla.

Silpputeatteria on jonkin verran siivottu parin vuoden aikana, mutta edelleen siellä odottaa paljon perkattavaa tavaraa.

Yksi ihana ladon löytö on työkaluarkku, joka on jo siirretty Isonpuolen eteiseen. Arkussa on nimikirjaimet J.H ja vuosiluku 1872.

Silpputeatterin silppukone on jo kauan aikaa sitten siirretty eri rakennukseen. Silppukone löytyi samassa yhteydessä, kun keväällä 2022 tyhjennettiin ja järjesteltiin entistä navettarakennusta.

Silppukone sai jäädä paikalleen, koska se on todella raskas siirtää. Paikka on kuitenkin osoittautunut aivan oivalliseksi.

Huutokauppavihkosta selviää, että pappa osti silppukoneen vuonna 1961 veljesten välisestä huutokaupasta, jonka he pitivät Frans-isänsä kuoleman jälkeen. Silppukone maksoi 800 markkaa (n 22e).

Silppukoneen valmistaja on Mathildedals Werkstad. Matildan (ruotsiksi Mathidedal) kylässä sijainneessa rautaruukissa valmistettiin mm. työkaluja ja koneita maatalouteen.

Silppukone oli yksi sellainen.

Silppukonetta myi helsinkiläinen P. Sidorow. Wikipedia kertoo, että yritys oli toiminnassa vuosina 1873-1930. Hirvelän silppukone on siis tuolta aikaväliltä. Silppukone on joko Fransin tai isänsä Juhon aikainen.

Silppukoneessa on vielä mielenkiintoinen mainita "Nikanderin patentti". Netistä ei oikein löytynyt tietoa, mitä se tarkoittaa. Niinpä aloin lukemaan vanhoja sanomalehtiä. Laitoin tekstin hakusanaksi ja löysin paljon mielenkiintoista tietoa.

Mathildedalin ruukin omistaja oli vuodesta 1877 Mikael Ferninand Nikander. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä on ilmoitus 30.1.1894 (tasan 130 vuotta sitten), jossa tehtaanomistaja M.F. Nikander on anonut patenttia järjestelmälle poljin- ja veivisilppukoneista, josta tarkoituksesta on tänne annettu keksinnön piirrustus ja selite.

Seuraavana vuonna (3.9.1895) lehdessä ollut mainos selittää patenttia tarkemmin:

Vuosikymmenian ajan jälleenmyyjä P.Sidorow mainostaa silppukoneen olevan maan paras. Mikael Nikander kuoli vuonna 1908, mutta hänen patentoima silppukone jäi elämään vielä pitkään.

Mainos vuodelta 1901

  

Mainos vuodelta 1912

Mainos vuodelta 1929

Hirvelän silppukoneessa on vielä kahdessa kohtaa numero 11451. Olisikohan se laitteen sarja/valmistusnumero? Yhdessä netistä löytämästäni silppukoneessa on numerosarja 32252 ja sen arvioidaan olevan 1920-luvulta.

Kysymuseolta.fi-sivustolla kerrotaan: olkisilppurilla pilkottiin olkia eläinten ruuaksi. Olkisilpusta ja muusta rehusta keitettiin ns. apetta, jota syötettiin eläimille.

Papan perheessä olkisilppurin käyttöön tarvittiin kolme poikaa kerrallaan. Yksi syötti olkia, toinen polki poljinta ja kolmas pyöritti kampea tarvittaessa.

On ihme ettei kenellekään sattunut mitään. Vanhoissa lehtijutuissa on useita uutisia siitä miten silppukone on ruhjonut työntekijän käden, katkonut sormet tai vienyt koko käden. Eräässä uutisessa kerrottiin 15-vuotiaasta Paavo-pojasta, jonka käsi meni poikki ranteen yläpuolelta. Katkennut osa löydettiin myöhemmin ladosta silppujen joukosta. 

Aikamoisia kauhukertomuksia siis.

Vanhassa navetassa oleva silppukone on nähtävillä vierailijoille. Sen terä on solmittu lujasti narulla kiinni ettei kukaan pääse vahingossakaan pyörittämään sitä. Kaukalossa on vanhoja olkia muistuttamassa ajasta jolloin Hirvelä oli vielä oikea maatila lehmineen ja muine eläimineen.

Tilan nimi Hirvelä ja uudet Instagram-sivut

 

Mainostan ihan ensi alkuun Instagram-sivua hirvelan_kotimuseo. Blogikirjoituksia ilmestyy vain kahden viikon välein ja Facebookin suhteenkin olen ollut hyvin laiska joten ajattelin, että Instagramia tulisi päivitettyä vähän ahkerammin. Kännykkä kulkee aina mukana ja tykkään ottaa paljon kuvia niin jaan niitä tästä lähtien myös Instagramissa.

Olen pohtinut mistä tila on saanut nimen Hirvelä. Vanhoista kartoista ja maakirjoista selviää, että jo ennen asutusta tilaan on kuulunut Hirvenkivenojanniitty, Hirvenkivenojankorpi ja tilaa on halkonut oja nimeltä Hirvenkivenoja. Tämän ojan varrella sijaitsi aikanaan myös tilan mylly.

Hirvelän tilalta ei ole löytynyt esihistoriallisia esineitä/asioita, mutta molemminpuolin naapuritiloilta niitä on löytynyt. Löydöt on arkistoitu Museoviraston kyppi.fi -sivustolle ja niitä on mm. kvartsi-iskokset, tuura ja kivitaltta sekä asuinpainanteita.

Kalevassa 27.2.2006 oli artikkeli otsikolla Suomalaiset, Karhun ja Hirven heimoa. Artikkelissa kerrotaan miten suomalaisten esivanhemmat palvoivat Otavan alla Karhua ja Hirveä. Hirvestä kirjoitetaan: Kivikauden ajan ihmisille pohjoisessa se oli pyhä eläin. Saaliseläimenä hirvi oli monikäyttöinen ja siksi arvokas. Kalliotaiteessa ja kiviveistoksissa hirviaiheet ovat yleisimpiä karhun ohella.

Tämän pohjalta on mielenkiintoista, että isosetä Niilo löysi juuri hirvenpäätikarin läheltä kivikauden asutusta. Kalevan artikkelissa vuodelta 1975 silloinen Pohjois-Pohjanmaan museon johtaja mainitsi, että kaikissa Suomessa löydetyistä eläimen kuvalla koristetuissa esineissä on aiheena joko hirven tai karhun pää.

YLE kirjoittaa uutisartikkelissa 11.11.2019 kuinka sata vuotta sitten Suomen hirvikantaa uhkasi sukupuutto. Hirvi on ollut kokonaan rauhoitettu vuosina 1868-1896. Viime vuosisadan alkupuolella salametsästys uhkasi hävittää hirvet sukupuuttoon.

Uutisia Iistä ja Yli-Iistä vuosilta 1900-1924 selviää, että hirvi on ollut todella harvinainen vieras.

Hirvi Iissä - aikaisemmin ei miesmuistiin

Hirven näkivät lokakuun 1. päivänä 1903 muutamat Pernun ja Tapion talojen miehet ollessaan takavainiolla heiniä hakemassa. Kotiin palattuaan he ilmoittivat asian toisillekin miehille. Nämä lähtivät vielä katselemaan eikö mainittu elukka näyttäytyisi uudelleen. He näkivätkin verrattain läheltä hirven menevän maantien yli. Miehet kertoivat sen olleen paljon suuremman tavallista hevosta. "Mainittua laatua eläintä ei liene miesmuistiin ollut Iissä vierailemassa." 

- Kaleva 8.10.1903.

Hirvi Ulkokrunnissa - säilyneekö vaasalaisilta hylkimiehiltä

"Noin kolme penikulmaa Iijokisuulta Ulkokrunnin saarella olivat viime viikolla siellä olevat tavanneet suuren uroshirven uiskentelemassa jäiden joukossa. Tämän huomattua olivat luotsit uittaneet hirven rantaan. Alussa oli se vähän ihmisiä pelännyt, vaan kun oli rantaan päässyt, ei ollut tahtonutkaan miehistä erota. Kooltaan oli hirvi niin suuri, ettei mies ylettynyt päähän koskemaan. Sarvet se oli vasta pudottanut eikä niistä ollut kuin lyhyet tyngät jäljellä. Saarella kuuluu olevan vaasalaisia hylkeenpyytäjiä, joten on epävarmaa säilyneekö tämä harvinainen elukka hengissä." - Kaleva 10.6.1907.

Hirvelä on ollut nimettynä jo ennen kuin ensimmäiset asukkaat saapuivat tilalle. Hirvi oli siihen aikaan todella harvinainen eläin ja rauhoitettu kokonaan. Hirvelä-nimi ei siis ole tullutkaan siksi että paikassa olisi kuhissut hirviä (tämä oli minun veikkaus nimen alkuperästä). Vastausta nimeen en tiedä. Hirvi-sanaa esiintyy kuitenkin sen ympäristössä vanhoissa kartoissa ja hirvi on ollut kivikautisille ihmisille tärkeä eläin.

Oulun läänin henkikirjoissa alkaen vuodelta 1868, kun ensimmäiset asukkaat asuivat tilalla, tilan nimeksi on merkitty Hirvola. Hirvo on hirven vanhempi nimitys. Vuoden 1887 henkikirjassa tilan nimi on jo Hirvelä.

Kovien pakkasten aikaan tutkailin kuvia joita otin viime huhtikuussa Kansallisarkistossa Helsingissä. Siellä oli nähtävänä kartta vuodelta 1852 jossa Hirvelän tila näkyi Isojaon aikaisessa muodossa. Karttaan on myöhemmin merkitty lyijykynällä uusi tilanumero 45 ja nimi Hirvelä.

Kartassa on mielenkiintoista se, että siinä näkyy ensimmäisen asuintontin paikka (torppatontti). Olenkin vertaillut sitä nykyisiin karttoihin ja miettinyt kovasti, missä mahdollisesti tilan ensimmäiset rakennukset ovat sijainneet mikäli ne on karttaan piirretyllä tonttipaikalla olleet.

Lopputuloksena päädyin siihen, että tontti on ollut lähellä nykyistä maantietä vanhan petäjän vieressä.

(Kartoissa olen ympäröinyt kohdan joka minusta näyttää olevan kaikissa kartoissa sama. Ensimmäisen kartan punainen neliö on torpan tontti.)