Greeta Liisan ompelukone

 

Kaikista mielenkiintoisimpia esineitä Hirvelässä ovat ne, joista löytyy nimi. Olen aiemmin selvittänyt esimerkiksi vanhan kapiokirstun omistajan, Anna Pietarintytär Wesan, sekä matkalaukun, joka kuului Lydia Tikka -nimiselle naiselle.

Tänään kerron Gretasta.

Ihan ensimmäiseksi minun on todettava, että en voi olla täysin varma, onko kyseessä juuri oikea Greta. Olen kuitenkin käyttänyt tuntikausia etsintään ja tutkimiseen, ja tämä löytämäni henkilö vaikuttaa kaikkein todennäköisimmältä. Ja eri lähteistä riippuen nimi voi olla Greta/Greeta Lisa/Liisa.

Isomummon kamarissa seisoo vanha Singer-merkkinen ompelukone. Koneesta löytyy kahdesti nimi: Greetaliisa Turunen. Siihen on myös kirjoitettu teksti:"Greeta liisa Turunen omistaa tämän v. 1895."

Aluksi Greeta Liisaa ei tuntunut löytyvän mistään. Sitten aloin selailla vanhoja sanomalehtiä ja lopulta löytyi kuolinilmoitus vuodelta 1898. Siinä kerrotaan oululaisesta miehestä nimeltä Jaakob, jonka vaimo oli nimeltään Greeta Liisa. Myöhemmin löysin myös Greeta Liisan kuolinilmoituksen vuodelta 1907.

Kaiku 23.5.1898

Kaleva 20.4.1907

 

Näiden tietojen avulla pääsin etsimään lisää kirkonkirjoista. Oulun seurakunnan kuolleiden kirjasta vuosilta 1887-1909 löytyivät molemmat Turuset (Jaakob ja Greeta Liisa), ja sieltä sain myös viittauksen rippikirjaan. Rippikirjasta selvisi, että perhe oli muuttanut Ouluun Paavolasta vuonna 1888.

Seuraavaksi aloin tutkimaan Paavolan rippikirjoja. Niistä löytyi Turusen perhe syntymä- ja kotipaikkatietoineen. 

Perheeseen kuului useita lapsia. Kun he muuttivat Ouluun, mukana oli enää yksi alaikäinen vuonna 1876 syntynyt poika - osa vanhemmista lapsista oli muuttanut Ouluun jo aiemmin.

Rippikirja, Paavola 1865-1874

Yksi yksityiskohta kiinnitti erityisesti huomioni: perheen toiseksi vanhimman tyttären nimi oli Greta Liisa. Minulla oli nyt kaksi samannimistä henkilöä. Kumpi heistä oli ompelukoneen omistaja?

Syntyneiden kirjoista kävi ilmi, että Greta oli varsin suosittu nimi vuonna 1870. Pelkästään Paavolassa kastettiin tuona vuonna 12 Greta/Greeta-nimistä tyttöä. Heistä kahdeksan sai nimekseen Greta Lisa.

Ompelukoneen teksti viittaa vuoteen 1895. Tuolloin vanhempi Greeta Liisa olisi ollut jo 60-vuotias (synt. 9.8.1835) ja nuorempi 25-vuotias (synt. 13.1.1870). Ikänsä puolesta nuorempi sopisi paremmin koneen omistajaksi, mutta yksi asia piti vielä tarkistaa: menikö hän naimisiin?

Tuohon aikaan naisen sukunimi muuttui avioitumisen myötä, joten jos hän oli naimisissa, hän tuskin olisi enää ollut Turunen vuonna 1895.

 

Paavolan rippikirjoista nuorempi Greta Liisa tuntui kadonneen, kunnes tarkistin lastenkirjan vuosilta 1882-1891. Sieltä selvisi, että perheen kaksi vanhinta lasta muuttivat Ouluun jo vuonna 1883 ja Greta Liisa seurasi perässä 16-vuotiaana vuonna 1886.

Paavolan muuttaneiden luettelosta löytyi tieto: piika Greta Liisa Turunen muutti Ouluun 5.5.1886. Oulun seurakunnan kirjoista löytyi vahvistus. Greeta Liisa merkittiin Oulun kirjoihin 11.6.1886.

Muuttaneet, Oulu 1882-1888

Greeta Liisa näkyy Oulun kirjoissa pitkään. Lopulta rippikirjassa vuosilta 1901-1910 löytyy maininta, että hän muutti Helsinkiin 16.7.1909.

Valitettavasti Helsingin kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu niin pitkälle, että niistä saisi lisätietoa.

Onneksi vanhat sanomalehdet auttavat taas. Löysin kuolinilmoituksen vuodelta 1926. Greta Liisasta oli tullut leipojatar Helsingissä. Hän kuoli yllättäen 24.7.1926. Iltalehden "Kuolleita" -palstalta selvisi, että hän oli kuollessaan 56-vuotias - juuri oikea henkilö.

Suomen Sosialidemokraatti -lehdestä löytyi vielä tarkempi tieto: 55 vuotta, 6 kuukautta ja 11 päivää.

Helsingin Sanomat 1.8.1926

Iltalehti 27.7.1926

Suomen Sosialidemokraatti 3.8.1926

Selailin uudestaan vanhoja lehtiä ja löysinkin niistä Greta Liisan kotileipomon rekisteröinnin. Kotileipomo on rekisteröity vuonna 1910 nimellä Kotileipomo Prima, Liisi Turunen Helsingin kaupunki. Omistaja Greta Liisa Turunen, Helsingin kaupunki. Toisesta luettelosta löytyy leipomon osoitetiedot. Kotileipomo on sijainnut osoitteessa Kivenhakkaajankatu 1. Tämän perusteella löydän Helsingin henkikirjoista tutun asukkaan.

Registertidning för varumärken 1.1.1910 nro 417

Uudenmaan läänin henkikirja 4.-5.kaupunginosa 1911

Lähden Google Mapsilla katsomaan paikkaa. Selviää, että kadulle on 1960-luvulla rakennettu uudet talot, mutta Helsingin vanhoista valokuvista löytyy alkuperäiset Kivenhakkaajankadun talot. Seuraavassa alekkain Google Mapsista kuvakaapattu kuva sekä vanha kuva helsinkikuvia.fi -sivustolta.

Google Maps

 

Helsinkikuvia.fi, Helsingin kaupunginmuseo

Miten Greta Liisan ompelukone päätyi Hirvelään? Sitä en tiedä. Useampikin esine täällä on mysteeri. Voin kuitenkin kuvitella, että muuttaessaan Helsinkiin vuonna 1909, Greta Liisa ei ottanut painavaa ompelukonetta mukaansa. Ehkä se jäi Ouluun ja sitä kautta päätyi aikanaan Yli-Iihin.

Greta Liisa Turusen elämästä on nyt tiedossani seuraavaa:

• Hän syntyi Paavolassa vuonna 1870.
• Muutti 16-vuotiaana Ouluun, ja hankki ompelukoneen vuonna 1895.
• 39-vuotiaana hän muutti Helsinkiin, jossa työskenteli leipurina.
• Hän ei koskaan avioitunut.
• Helsingissä asui myös hänen nuorin veljensä John perheineen. Sisko Brita jäi Ouluun ja pysyi ilmeisesti myös naimattomana.
• Greta Liisa kuoli 56-vuotiaana Helsingissä vuonna 1926.
• Hänestä jäi muistoksi Singerin ompelukone, jonka sarjanumero 12085577 kertoo sen valmistuneen vuonna 1894.

Tämä kone koristaa nykyään yhtä Hirvelän kamaria - hiljainen todistaja yhden naisen elämänvaiheista yli sadan vuoden takaa.

Hirvelän kaappien kätköistä - Illodin

 

Hirvelän kaappien kätköistä löytyy monenlaista. Yksi hauska esimerkki on Illodin -pullot, joita on säilynyt useilta eri vuosilta.

Ilmeisesti vastaava tuote on ollut Solarin valmistama Aureodin. Tätä tuotetta löytyy yksi tyhjä pullo. Harmi vain, että Google ei osaa kertoa tuotteesta eikä valmistajasta mitään. Keskitytään siis Illodiniin.

Monitoimineste erilaisiin tarpeisiin

Illodin on ollut oikea monitoimineste. Sillä on hoidettu mm. suun ja nielun raikastamista, hyttysenpuremia, finnejä ja hammassärkyä. Se on ollut myös suosittu alkoholin korvike.

Illodin tuli markkinoille 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäinen pullo näytti kutakuinkin tältä.

digi.kansalliskirjasto.fi - Hintaluettelo N:o 7, Riihimäki 25.04.1912 s. 3

Hirvelän kaksi vanhinta pulloa ovat hyvin samantyylisiä, toinen vain on pienempi. Valmistajana on Oy Teka Tekn. Kem. Tehtaat Riihimäki. En osaa ajoittaa pulloja millekkään tietylle vuodelle. Pienempään pulloon on liimautunut (vai liimattu) Iin apteekin etiketti, jossa lukee "Ammoniakkia". Iin apteekkarina toimi J eli Jenny Haapala vuosien 1927-1936 aikana.

Pullojen takaetiketistä löytyy käyttöohje:

5 tippaa Illodinia 1/3 lasiin vettä hampaiden ja suun puhdistamiseen, pahahajuisen hengityksen, kaula- ja kurkkukatarriin, käheyden y.m.s. poistamista varten.

1 osa Illodinia 5-10 osaan vettä haavojen, hyönteistenpistojen, näppylöiden, partasienen, paiseiden ja savipuolen parantamiseen. Päänkivussa, jäsentenkolotuksissa y.m. on Illodinilla kostutetulla kääreellä virkistävä vaikutus.

Miedontamatonta Illodinia käytetään hammassärkyyn, vaikeimpiin ihotauteihin, mätähaavoihin y.m. Nuhan poistamiseen vaikuttaa edullisesti nenään pantu Illodinilla kostutettu pumpuli.

Uudemmat pullot sijoittuvat jo 1970-luvulle. Havi Oy:n valmistama 100 ml:n pullo on tuttu 1970-luvun televisiomainoksesta, jossa Heikki Kinnunen lausuu uusimmista pulloista tutun sloganin: "Ja suu on laakista raikas!"

1970-luvulle tultaessa käyttöohjeetkin ovat hieman päivittyneet.

Laimennettuna:

Suun ja nielun huuhteluun. 5-6 tippaa Illodinia lasilliseen viileää vettä, kurlaus tai huuhtelu.

Kurkkukipuun. 10-15 tippaa Illodinia lämpimään veteen, kurlaus tai huuhtelu.

Laimentamattomana:

Nuhan hoitoon. Kostuta sieraimet Illodinilla puhtaan nenäliinan avulla. Toista tarpeen mukaan.

Hyttysenpuremiin. Paina ihoa kevyesti Illodinilla kostutetulla vanutupolla.

Haavojen puhdistamiseen. Kostuta vanu Illodinilla ja puhdista haava huolellisesti.

Finnien hoitoon. Sivele tulehtunut kohta Illodinilla kostutetulla vanulla. Toista tarpeen mukaan.

Kahden uusimman pullon valmistajaksi on merkitty WPS Trading LTD Henkel Norden AB. Kyseinen yhtiö (Henkel) osti Havi Oy:n vuonna 1997. Museon pullot voivat olla jopa tältä vuosituhannelta.

Wikipediassa mainitaan, että tuotteen viimeinen valmistaja oli suomalainen Transmeri-yhtiö. Illodinia ei enää ole saatavilla.

Nyt kun olen lukenut Illodinin monikäyttöisyydestä, ihan harmittaa, etten pääsekään sitä itse kokeilemaan.

Loppuun vielä kaksi mainosta vanhoista sanomalehdistä.

Pohjan Poika 27.1.1909

Länsi-Suomi 15.4.1909

Joenmutka

 

Viime aikoina elämä on ollut niin kiireistä, että en ole ehtinyt paneutua mihinkään aiheeseen kunnolla. Siksi onkin hyvä välillä pysähtyä ja antaa itselleen hetki hengähtää.

Yksi lempipaikoistani, jossa mieli rauhoittuu, on Hirvelän kaunis joenmutka. Siellä aika tuntuu pysähtyvän, ja kiireiden keskelläkin voi hetken hengittää syvään ja nauttia luonnon rauhasta. Jokaisena vuodenaikana maisema tarjoaa oman ainutlaatuisen tunnelmansa: keväällä virtaava vesi vie mukanaan talven rippeet, kesällä vehreys ympäröi kaiken, syksyllä ruskan sävyt heijastuvat joen pinnasta, ja talvella hiljainen lumipeite tuo mukanaan rauhallisen seesteisyyden.

Tänään haluankin jakaa kanssanne muutaman kuvan tästä rakkaasta paikasta jota jo lapsuudesta asti olen katsellut. Toivottavasti ne välittävät palan siitä rauhasta ja levollisuudesta, jonka joenmutka tarjoaa - vuodenajasta riippumatta.

Olkaa hyvä!

Liisa Juhontytär

Katselen toisinaan keräämääni sukuluetteloa ja poimin sieltä kauan sitten eläneitä henkilöitä, joiden syntymä- tai kuolinpäivä sopii ajankohtaan.

Tällä kertaa poimin listasta Liisan. Liisa on esiintynyt blogissani aikaisemminkin, mutta tällä kertaa kerron hänestä laajemmin niiden tietojen varassa, joita olen löytänyt. Koska Liisasta ei ole olemassa valokuvaa, loin sellaisen tekoälyn avulla vertaamalla sisarusten Fransin ja Marian piirteitä :)

Liisa oli isopappani Fransin vanhempi sisar ja perheen esikoinen. Hänen elämänsä tarkempi tutkiminen toi esiin uusia piirteitä myös isoisovanhemmistani tai ainakin huomioni kiinnittyi heihin uudella tavalla.

                                       

Liisan alkuvuodet

Liisa syntyi 149 vuotta sitten 10.3.1876. Hänen syntymänsä on merkitty Iin kirkonkirjoihin (Syntyneet 1875-1887). Pelkästään tämä merkintä sisälsi niin paljon mielenkiintoista tietoa, että pysähdyin tutkimaan sitä tarkemmin, ennen kuin jatkoin eteenpäin Rippikirjaan.

Ii, syntyneet 1875-1887

Liisan vanhempien arvoksi ja säädyksi on merkitty "loinen". Lapsi on kastettu kaksi päivää syntymänsä jälkeen ja saanut nimen Lisa. Kummeina ovat toimineet talokas Juho Kauppi ja vaimonsa Lisa, talokas Jaako Saanio ja vaimonsa Greta, nuorimies Juho Matinpoika Halonen sekä piika Greta Matintytär Halonen.

Kirkonkirjan sivuilla on erilaisia sarakkeita, joihin on voinut laittaa numeron/raksin. Tällaisia ovat olleet mm. sukupuoli ja se onko lapsi ollut "äpärä". Erilliset sarakkeet oli myös kaksosille, kolmosille ja orpanoista syntyneille, mikä tarkoitti serkusten avioliitosta syntyneitä lapsia.

Yksi erikoisuus oli sarake nimeltä "Lasaretin rahaa". Summa vaihteli 0-28 pennin välillä, ja kirkonkirjojen mukaan Juhon ja Britan maksama summa oli 8 penniä, joka vastaa noin 0,40 euroa nykypäivän rahassa. Lasarettimaksu oli vapaaehtoinen maksu, joka perittiin esimerkiksi vihkimisen ja kastamisen yhteydessä sairaalan eli lasaretin ylläpidon tueksi. Rippikirjoista löytyy myös mainintoja tietyin väliajoin kerätyistä summista, jotka lähetettiin sairaalan kassaa.

Juhon tausta ja perheen elämäntilanne

Liisan isä Juho (Johan) on merkitty kirkonkirjoihin "loiseksi". MyHeritagen blogin mukaan loinen, tai koturi ja joutolainen, tarkoitti maamme köyhimpää väestöryhmää, jolla ei ollut omaa asuntoa. Loinen asui toisten nurkissa, usein saunamökissä tai ulkorakennuksessa.

Tämä hämmästytti minua, sillä Juho oli syntynyt 23.12.1853 Etelä-Iissä Räinän talossa talollisen poikana. Samassa Räinän talossa syntyi myöhemmin Juhon esikoistytär Liisa. Tuohon aikaan Juho ja hänen vaimonsa Brita oli merkitty kuitenkin loisiksi (inhyses).

Juhon elämänkaari loisesta kauppiaaksi, metsänostajaksi ja lopulta ison tilan isännäksi Hirvelään ansaitsee vielä oman kirjoituksensa.

Liisan lapsuus, nuoruus ja avioliitto

Vanhempien säädystä päätellen Liisan alkulapsuus oli köyhää. Perheeseen syntyi jo seuraavana vuonna 1877 uusi tulokas (isopappani) Frans. Myös nuorin lapsi Maria ehti syntyä Iissä.

Juho-isä oli köyhästä taustastaan huolimatta luku- ja kirjoitustaitoinen mies. Ihailen edelleen hänen hienoa käsialaansa! Myös hyvä matikkapää oli tarpeen sillä jo vuonna 1881 Juho toimi Siuruan sahalla metsän ostajana.

Ii, rippilapset 1887-1915

    

Pudasjärvi, muuttaneet 1880-1929

Rippikoulun Liisa sai päätökseen 18.6.1892. Hän vaikuttaa olleen etevä tyttö.

Vielä samana vuonna perhe muutti Hirvelän tilalle, joka kuului silloin Pudasjärven kuntaan. Muuton aikaan Liisa oli 16-vuotias. Luultavasti ihan lähistöltä ei löytynyt hänelle ystäviä, mutta Oulun läänin henkikirjojen mukaan Hirvelän tilalla asui vielä vuosina 1893-1894 tilan alkuperäisten asukkaiden perhe lapsineen, joten elämää riitti.

Naapuritilalta noin kilometrin päästä löytyi Liisan tuleva puoliso Antti. Kaukonaution tila on paikan vanhimpia tiloja. Sen rippikirjamerkinnät alkavat jo vuodesta 1799, kun Hirvelästä ne alkavat vuodesta 1875.

Pudasjärvi, kuulutetut 1873-1917

Pudasjärvi, vihityt 1896-1910

Liisan ja Antin kuulutukset on merkitty 8.10.1898 ja vihkiminen 3.12.1898 Liepeen pappilassa Pudasjärvellä. Liisa oli tuolloin 22-vuotias ja Antti 23. Liisa muutti miniäksi naapuritilalle, jossa asuivat myös Antin veljet, joista toisella oli jo perhe. Myöhemmin Liisan sisko Maria meni naimisiin Antin nuoremman veljen Juhon kanssa ja muutti myös Kaukonaution tilalle, joten sisarukset asuivat taas saman katon alla.

Liisan viimeiset vuodet

Pudasjärvi, syntyneet 1890-1902

Liisan ja Antin esikoispoika Väinö Johannes syntyi marraskuussa 1899. Pariskunnalle ei syntynyt enempää lapsia.

Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910

Kaiku 9.11.1904

Pudasjärvi, kuolleet 1898-1910

Kovin kauaa ei perheonni kestänyt. Lokakuussa 1904 Liisa kuoli keuhkotautiin vain 28-vuotiaana. Kuolinilmoituksesta saa vaikutelman, että hän sairasti pitkään. Puoli vuotta myöhemmin myös perheen ainoa lapsi Väinö menehtyi samaan tautiin.

Keuhkotauti oli tuohon aikaan tappava sairaus, johon menehtyi lukemattomia ihmisiä.

Liisan viimeinen kirjallinen jälki on hänen perukirjansa, joka kertoo hänen omaisuudestaan ison maatilan emäntänä.

Perukirjasta voisi nostaa esille joitain hänen henkilökohtaisia tavaroita, kuten 2 kultasormusta, villaisia sekä pumpulivaatteita, 7 esiliinaa, 1 nuttu, 2 paria sukkia, pari vanttuita, 4 villa- ja 3 retonkihuivia.

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Pudasjärven käräjäkunnan perukirjat 1904-1908, Kansallisarkisto

Liisan tarina on yksi monista, jotka kertovat menneiden sukupolvien elämästä ja niiden haasteista. On hienoa voida tuoda esiin näiden ihmisten historiaa ja pitää heidät elossa muistoissamme.