Isonpuolen keittiön hyllyllä on kaksi voirasiaa tai -vakkaa. Yksi kokonainen ja toinen josta puuttuu kansi. Niinkuin kaikki esineet ennen vanhaan, nämäkin on tehty kestämään.
Suomalaisen perinnekuvaston mukaan voin käyttö oli entisajan ruokataloudessa vähäistä, sillä maidon tuotto oli heikkoa ja varsinkin talvikautena suorastaan olematonta. Toisaalta voi oli kallisarvoiseksi katsottua kauppatavaraa, jolla vaihdettiin välttämättömiä ostotuotteita. - - -
Alkuperäisin voinvalmistustapa oli vatkata hapannettua maitoa hierimellä tai vispilällä. - - - Varsinainen mäntäkirnu on ollut käytössä ilmeisesti keskiajan lopulta lähtien. 1800-luvun alkupuoli toi mukanaan kammella pyöritettävät veivikirnut, mutta innokkaasta suosittelusta huolimatta ne eivät syrjäyttäneet mäntäkirnua.
 |
| Etualalla mäntäkirnu ja veivikirnu |
Vuonna 1911 allekirjoitetussa kauppakirjassa tilan irtaimistoon kuului mm. yksi lypsävä lehmä nimeltä Punikki, yksi hieho ja yksi emälammas kahden karitsan kanssa.
Eli maitotuotantoa ja sitä myöten voitakin tilalla on epäilemättä jonkin verran ollut ihan alkuajoista lähtien.
Kirjeessä rintamalle sotavuodelta 1944 käy ilmi, että tilalla on silloin ollut voita myytäväksi asti.
No mites se ruokapuoli siellä on taitaapa
niukaksi käydä? Pyydä kotoa siellähän on
mistä laittaa.. Myövät voita ja mitä se jos omaväki
nälkää näkee: minä en ainakaan ole koko talvena
myöny. Ja mielestäni voin liian vähän (nimi)
laittaa..
Liitokset on ommeltu linnun kynällä eli sulan ruoto-osalla. Wikipedian mukaan kynä tarkoittaa varsinaisesti linnunsulan onttoa ruoto-osaa, ja vasta myöhemmin sanan merkitys laajeni tarkoittamaan myös kirjoitusvälinettä, aluksi luonnollisesti sulkakynää.
Kesällä museossa vieraillut vanhempi henkilö kertoi, että voirasiassa olisi käytetty nimenomaan kurjen siipisulkia.
Kiinnityksessä on käytetty myös puunauloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti