Vietettiin pitkä neljän päivän viikonloppu mökkimaisemissa. Päivisin aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kevät teki tuloaan, mutta öisin oli kovat jopa -23 asteen pakkaset.
Joka reissulla museorakennukseen on pakko päästä aistimaan vanhojen aikojen tunnelmia. Nytkin lunta oli satanut kovasti oven eteen, mutta lapioin ne pois ja niin oven sai auki.
Vein isollepuolen valokuvan isopappani Fransin toisesta siskosta Mariasta. Maria kuoli sata vuotta sitten helmikuussa 1923.
Pikkupuolella jatkoin vintin siivousta ja järjestelyä. Päästiin puolison kanssa riehumaan ja nakeltiin tavaroita vintin ikkunasta ulos.
Pikkupuolen vintille on tarkoitus tehdä kesähuone eli muutama nukkumapaikka kesäksi.
Tällä reissulla kävin myös ensimmäistä kertaa tutkimassa navetan vinttiä. Siellä(kin) on valtavasti tavaraa, mm. kaksi potkukelkkaa, kaksi lumikolaa, polkupyöräteline, komeat hirvensarvet, kaksi leveää 2-osaista ulko-ovea, suksia jne. jne.
Tällä kerralla ainoa mukaan tarttunut esine oli siisti ja ehjä pärekori.
Vein korin isollepuolen ja samalla ajattelin kuvata kaikki päre- ja tuohiesineet. Kuinka hienoa onkaan, että luonnonmateriaalista on saatu niin paljon käyttökelpoisia esineitä, jotka ovat säilyneet meidän päiviin asti. (Osa kuvien esineistä luultavasti uudempaa tuotantoa)
Kansanperinteen sanakirjan mukaan päre on männystä puun syitä myöten kiskomalla irrotettu ohut, pitkähkö säle, jollaisia käytettiiin koppien tekoon.
Kirjassa Suomalainen perinnekuvasto kerrotaan: Päreistä punottujen koppien ja astioiden valmistus oli siksi yksinkertaista, että lähes kaikki tarvittavat pärekopat tehtiin kodin piirissä puhdetyönä.
Koppapäreitä höylätään kaksikädensijaisella härkähöylällä.
Luulen, että puohissa on juuri tälläinen härkähöylä.
Tuohesta (koivu) kirjoitetaan: Parasta aikaa tuohen kiskomiseen oli muutama heinätöitä edeltävä viikko, jolloin puun ja kaarnan välissä oleva pehmeä kerros, mäihä, alkoi sitkistyä ja tuohi irtosi helposti.
Kiskomisen jälkeen tuohinauhat tasattiin reunoistaan, ja ne kierrettiin kerille, tanapalloiksi tai sommeloiksi.
Nauhamaisista tuohisiinoista tehtiin kotitalouteen monenlaisia tarvikkeita: koppia, vakkoja, kontteja, puukon- ja kirveentuppia, maitosiivilöitä, tuokkosia, nuuskarasioita, kahviaskeja, suolakontteja, köysiä, kalanpyydyksien kohoja ja kiveksiä, lattian ja astioiden pesussa käytettyjä hosiaimia sekä erilaisia tuohijalkineita.
Puohin puolella olevasta veneestä löytyy tuohesta tehty verkkopaino.
Pieni hauska yksityiskohta löytyy vielä kirjasta Perinnealbumi. Kirjassa on kuva Kiiminkiläisestä pärekorin tekijästä Nestorista. Nestori on puolisoni isopapan veli.
Samanlaisia pärekoreja löytyy kaksin kappalein isonpuolen uuninpankolta. Saattavat nämäkin korit olla Nestorin tekemiä.
