Eteiset ja vintti

 

Talossa on kaksi eteistä tai museoviraston kohdeinventoinnin mukaan 2-ovinen runsaslasinen kuisti. Toinen ovi johtaa entiseen postikamariin. Postikamarin eteisessä ei ole kalusteita eikä muita koristeita kuin verhot ja pieni seinävaate.

Toinen kuistin ovi johtaa pirttiin. Talo oli aikoinaan epävirallinen kestikievari. Kulkijoita oli paljon, koska pitkän aikaa maantie päättyi tilan kohdalle. Isopapan aikaan talon pirtti oli aina avoinna ja ruokaa pöydällä. Kenenkään kulkijan ei tarvinnut lähteä yönselkään.

Pirtin eteisessä on naulakoita ja niissä roikkuu kalastustarvikkeita, erilaisia reppuja ja juomaleili. Eteisessä oli myös arkku vuodelta 1839, jonka kuva on sisäkansissa Yli-Iin kunnan kirjassa Kotini ja juureni. Enoni kertoo arkusta Kalevassa vuodelta 1999: "Puisia kengän lestejä pullollaan oleva komeus oli jo menossa metsään, kun otin sen talteen." Arkku ei kuulu enää talon kalusteisiin.

Pirtin eteisessä rappusten alapuolella on komero. En tiedä, onko komero toiminut ruokakaappina eli kahverina. Ruokatarvikkeita varten talossa on ollut iso maakellari. Nykyisin komerossa säilytetään pääasiassa vanhoja sanomalehtiä.

Pirtin eteisestä kulkee jyrkät portaat talon vintille. Mummoni kulki portaita pyykkikorin kanssa, koska vintillä oli hyvä kuivattaa pyykkiä. Portaiden lisäksi täytyy ylittää noin metrin korkeudella oleva poikittainen tukihirsi päästäkseen avovintille. Mummollani oli vetreät jalat hänen asuessaan tilalla.

Vintin lattian päällä on käytetty eristeenä sammalta, turvetta ja hiekansekaista muhaa. Ajan mittaan eriste keräsi ilmeisesti kosteutta ja sen myötä painoa niin, että talon sisäkatto alkoi notkumaan. Tämän huomasi enoni joskus 2000-luvulla. Edessä oli urakka, jossa kaikki eristeet piti tyhjentää vintiltä.

Työn tekivät isäni ja eno. Eristeet tiputettiin vintin ikkunan kautta alas kärryyn ja maatuva jäte hävitettiin. Eristettä oli paljon, vintin pinta-ala on yli 160m2.

Näin jälkikäteen mietin, olisikohan eristemuhan joukossa ollut muitakin löytöjä, kun siskoni tekemä löytö 1980-luvun lopussa, josta kerrotaan tässä.

Vintin lattioilla on nykyään paljon helpompi kulkea kun eristemuhat ei upota. Lattian laudoitus on esillä ja joissain laudoissa on ollut paljonkin kirjoituksia, mutta ne ovat harmittavasti kuluneet pois niin ettei kirjoituksista saa selvää.

Vintti on edelleen mielenkiintoinen paikka. Siellä on paljon lajittelematonta tavaraa etenkin seinustoilla. Viime käynnillä löysin pienelle kerälle käärityn pussukan, jossa oli asetakin vyökoukkuja. Vintiltä löytyi myös apteekkipulloja, vanhoja viinapulloja ja öljylamppujen runkoja.