Käyttöesineitä osa II

 

Pirtin uunin ympäristö on ollut täynnä kenkiä niin kauan kuin muistan. Ja varhaisimmat muistikuvat mummolasta on 1980-luvun alkupuolelta. Kenkiä on ollut lattialla ja niitä on roikkunut uunin koukuissa ja savupeltien rivoissa.

Kuvassa, josta kirjoitin tekstissä Vanhat ompelukoneet, mummoni kertoo kuvan taustalla roikkuneista saappaista, että ne on jääneet savottamiehiltä. Savottojen aikaan pirtti oli avoin kaikille väsyneille työn puurtajille.

Vuosikymmenien jälkeen kengät oli aika käyttää hellävaraisella lumipesulla. Lumella ja pehmeällä harjalla kevyesti harjaamalla kengistä saatiin enimmät pölyt pois. Lopuksi ne pääsivät vielä tuulettumaan. Kesäkeleillä tarkoitukseni on käsitellä ainakin osa kengistä vielä nahkarasvalla.

Yllätyn edelleen monista esineistä, joita vanhassa talossa tulee vastaan. En ole koskaan aikaisemmin tutustunut niihin tarkemmin tai ne ovat olleet piilossa, niin kuin kuvan henkarit. Henkareissa on aina roikkunut vaatteita, joten näin ne ensi kertaa tyhjillään vasta, kun siskoni Maarit esitteli pirtin vanhoja vaatteita Käyttöesineitä osa I

Naulakko on heti pirtin eteisestä tultaessa vasemmalla puolen. Henkarit on jämäköitä ja koukut on todella hyvin kiinnitetty paikoilleen. Luulen niiden kestävän käytössä vielä pitkään.

Naulakon alapuolella on kävelykeppiteline. Vanhoissa kuvissa isopapalla näyttäisi olevan käytössä pitkä sauvamainen keppi. Mummoni taas käytti puista keppiä, jossa oli hyvin kiemurainen kädensija. Telineessä on monta keskeneräistä keppiä ja kaksi valmista. Kuvassa valmiiksi tehdyt kävelykepit.

Pirtin uuninpankolla sekä ylähirsillä on säilytetty matkalaukkuja. Yksi laukku kuului isosedälle, yksi enolleni ja yhden on valmistanut Tamperelainen Pahvinjalostus Oy. Laukusta on tarkat tiedot: Laatu Vulco 2, koko 65 cm, hinta 410 mk.

Vanhin vanerinen laukku on kuulunut Lydia-nimiselle naiselle. Matkalaukun on valmistanut Jyväskylässä toiminut Wilh.Schaumans fanerfabrik ab.

Keittiön hellan silitysraudat saivat seurakseen pirtin hellan raudat. Kaksi samanlaista rautaa on merkiltään Mainos ja ne on valmistanut Porin konepaja. Finna.fi -sivustolla kirjoitetaan raudasta: Valurautapohjainen hellalla kuumennettava silitysrauta, jossa musta puinen kahva peukalotukineen - - - Kahvan takana vipulaite, jota sivuun kääntämällä raudan pohja voidaan irrottaa ja vaihtaa tilalle toinen kuumempi vaihtopohja. Pohjan takareunassa seisontatuki, jonka varaan rauta voidaan asettaa pystyyn silitysvaiheiden välillä. - - -

Yritin etsiä lisätietoa myös toisesta vaihtopohjaisesta silitysraudasta siinä onnistumatta. Raudan merkki/logo, takajaloilla seisova hevonen, on kiinnostava.

Silitysrauta on tarvinnut kaveriksi silityslaudan. Ihmettelin, puuttuuko laudasta toinen jalka kokonaan. Löysin kuitenkin kuvan samanlaisesta silityslaudasta ja huomasin, että toista jalkaa ei ole tarkoituskaan olla. Lauta asetetaan tuolin varaan. Kuvassa siis talon silityslauta.