Marian elämästä

 

Isopappa Fransin nuorempi sisko Maria syntyi Iissä 21.9.1880. Syntyneet 1875-1887 -kirjassa kerrotaan hänen syntyneen Miilulassa, ja vanhempien Juhon ja Britan, asuneen Etelä-Iissä Kestilän talossa nro 11. Heidät löytääkin tilan kirkonkirjasta sekä Oulun läänin henkikirjasta muiden huonemiesten joukosta.

Ii, syntyneet 1875-1887

Kestilä oli suuri tila Etelä-Iissä. Vuodelta 1846 olevasta kartasta näkyy tilan suuruus. Kestilän tilan maille perustettiin vuonna 1859 Suomen ensimmäinen höyrysaha.

Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto (kokoelma). Ia.* Pitäjänkartasto. 2533 09 Ia.* -/- - Kuivaniemi, Ii  (--). Tiedosto 1081438. Kansallisarkisto. Viitattu 26.5.2025.

 

Kuva kirjasta Perinnealbumi Pohjois-Pohjanmaa 1, s 213

Väinö Tolonen kuvaa kirjassa Ii ja Yli-Ii 1800-luvun lehdissä sahan herrasväkeä:

Ympäristö koristeltiin istutuksin, vesilammikoin, kuusikujin ja koivulehdoin. Päärakennuksesta parinsadan metrin päähän Salonginniemelle johti puiden reunustama hiekkakäytävä, jota pitkin juhliva väki piipahti kauniisti puuleikkauksin koristelluin, kupolikattoisen paviljongin suojiin nauttimaan kesän kauneudesta musikaalisen vieraan esittäessä vaikkapa vieniläissäveliä.

Toivo Hyyryläinen kirjoittaa teoksessaan Polkuja:

Kestilän sahan piippaus kuului Olhavaan asti, kun ilma oli suotuisa. Jo klo 5.30 saha piippasi ensimmäisen kerran, seuraavan kerran kuuden aikaan. Vasta klo 18 se piippasi työmiehiä lepoon yli 10-tuntisen työpäivän jälkeen.

Sahan piippaus tuli varmasti tutuksi myös Räinän perheelle, joka asui aivan sen läheisyydessä. Lapset Liisa, Frans ja Maria näkivät varmasti monenlaista sahan ympäristössä. Emme tiedä, kuinka vapaasti lapset saivat siellä kuljeskella, mutta ympäristö tarjosi paljon nähtävää.

Yllättävää on, että vaikka perhe asui Kestilän sahan vieressä, työskenteli perheen isä Juho toisella sahalla - Siuruan sahalla, joka sijaitsi silloisen Iin (nyk. Yli-Iin) Karjalan kylässä.

Maria oli 12-vuotias, kun perhe muutti Hirvelän tilalle, joka tuohon aikaan kuului vielä Pudasjärveen.

Ihmettelin, kun en löytänyt Mariasta merkintöjä Pudasjärven rippikirjasta. Selvisi, että hän kävi rippikoulun entisellä kotipaikkakunnallaan Iissä ja vieläpä vasta 17-vuotiaana.

Samoin kuin isosiskonsa Liisa, Maria löysi puolisonsa naapuritilan pojasta - Juhosta. Kuulutukset luettiin 12.7.1902, ja vihkiminen tapahtui 2.8 samana vuonna kirkkoherran virkatalossa.

Pudasjärvi, vihityt 1880-1925

Osa Pudasjärven karttaa vuodelta 1852, Kansallisarkisto

Vihkimisen jälkeen Maria muutti Kaukon (Kaukonaution) taloon, jossa hänen isosiskonsa Liisa jo asui. Liisa oli neljä vuotta aiemmin mennyt naimisiin Kaukon vanhimman pojan Antin kanssa.

Maria ja Juho asuivat Kaukossa huonemiehinä vuoteen 1904 asti. Jo vuonna 1899 Juho oli myynyt oman osuutensa kotitilastaan veljilleen, mikä selittänee sen, miksi he eivät jääneet tilalle.

Vuonna 1905 Maria ja Juho muuttivat Sämpyläniemelle/Sämpyniemelle, ensin mäkitupalaisina ja myöhemmin kruununtorppareina. Sämpyniemi sijaitsee noin 5,5 km päässä Hirvelästä Pudasjärvelle päin.

Vuonna 1936 laaditun jako- ja arviokirjan mukaan Sämpyniemen tilan koko oli noin 177,5 hehtaaria. Rakennuskantaan kuuluivat asuinrakennuksen lisäksi vanha pirttirakennus, navetta- ja latorakennus, sauna sekä niittylato. Vuonna 1939 Sämpyniemi siirrettiin valtioneuvoston määräyksestä Pudasjärvestä Yli-Iin kuntaan.

Maria (os. Räinä) ja Juho Kaukko

Maria ja Juho saivat kahdeksan lasta: kolme tytärtä ja viisi poikaa. Heistä kolme poikaa kuoli nuorina, yksi sodassa. Hänet on haudattu Yli-Iin sankarihautausmaalle.

Lapset:

• Hilja (1902-1993)
• Frans Aleksander (1904-1905)
• Väinö Johannes (1906-1910)
• Niilo Henrik (1909-1964)
• Tyyne Maria (1911-1999)
• Jenny Katariina (1914-1993)
• Reino Johannes (1917-1941)
• Eino Olavi (1923-1928)

Maria kuoli 42-vuotiaana 9.2.1923 lapsivuoteeseen, vain päivä sen jälkeen, kun hän oli synnyttänyt kuopuksensa Einon.

Leskeksi jäänyt Juho jäi asumaan Sämpyniemeen. Myöhemmin vanhin tytär Hilja perheineen muutti sinne. Juho kuoli Sämpyniemessä vuonna 1951.

Sämpyniemi (keskellä) vuonna 1950, MML ilmakuva

Sämpyniemi vuonna 1970, MML ilmakuva

Haapakosken voimalaitoksen rakentamisen myötä vuonna 1962 Hilja, Marian ja Juhon vanhin tytär, joutui jättämään kotinsa Sämpyniemessä. Uusi koti löytyi noin 10 kilometrin päästä Kaanperältä.

Kevät tuo työt tullessaan

 

Lumet ovat sulaneet ja kevättyöt ovat täydessä vauhdissa. Haravointia riittää niin museon ja pikkupuolen ympäristössä kuin myös isohkolla mökkirannalla. Mökki ja sen sauna saavat perusteellisen siivouksen vuokrauskauden lähestyessä - kalenteri onkin jo täyttynyt mukavasti!

Tänä vuonna näkyvin urakka on navetan katon korjaus. Yritin houkutella vanhempiani siihen, että remontin tekisi ulkopuolinen ammattilainen, ja pyysin useammalta tarjouksen. Mutta ei - he haluavat tehdä sen itse.

Ja niin kattoremontti on nyt hyvässä vauhdissa, rakentajien keski-iän ollessa noin 75 vuotta. Me nuoremmat autamme tietenkin sen minkä ehdimme ja pystymme.

Eilen tuli juuri kuvan kanssa viestiä, että ensimmäiset lahot laudat on saatu vaihdettua.

Navetan katon lisäksi museorakennuksen vieressä olevan vanhan maakellarin katto uusitaan myös.

Kattoremontti vie sen verran aikaa, että kesän tapahtumista ei ole lyöty lukkoon muuta kuin Avoimet ovet. Ne järjestetään tuttuun tapaan Yli-Iin pitäjäpäivien yhteydessä 12.-13.7.2025. Tervetuloa jo etukäteen!

Tavoitteena on pitää ainakin yksi vanhojen koululaulujen tapahtuma, mutta sen aikataulu tarkentuu myöhemmin.

Vanhojen kiesien uusi elämä

Vanhojen kiesien kunnostuksesta ei olekaan vielä ollut blogissa mainintaa, joten tässä pieni päivitys siihen.

Aikoinaan ladosta löytyneet kiesit ovat seisseet pari vuotta traktorikatoksessa, eikä niiden kunnostus ole oikein ottanut tuulta alleen. Aloitin niiden purkutyöt, mutta jo pienen purkamisen jälkeen totesin, että kiesit ovat yhä niin hienot, etten raskinutkaan jatkaa.

Aino muisti, että ladossa olisi juuri sopivan kokoinen levy pohjan peitoksi - ja niinhän siellä oli! Korjasin istuimen muutamat pinnat, ja puoliso laittoi kuntoon kärrynpyörän, josta metallivanne oli irronnut.

 

Nyt kiesit ovat esillä museon pihalla, ja kesällä ne saavat seurakseen kukkia.

Niittokone

 

Me ollaan jo syksystä 2022 asti mietitty, että museon piha tarvitsisi niittokoneen. Samana syksynä sain vihiä, että läheisellä lanssimaalla voisi olla sopiva vaihtoehto.

Kävin vielä saman syksyn aikana katsomassa, ja toden totta - lanssimaan reunalla, puiden suojissa, lojui kasa hylättyjä maatalouskoneita.

Asia jäi kuitenkin muhimaan, koska emme tienneet, miten painava kone saataisiin kuljetettua museon pihaan.

Niittokone pysyi mielessä yli kahden vuoden ajan, kunnes viime talvena se tuli puheeksi enojeni kanssa.

He irrottivat kevään aikana maahan osittain hautautuneen koneen ja enoni kuskasi sen Hirvelän pihaan mönkijän perässä. Kiitos heille vaivannäöstä!

Viime viikonloppuna otin mökkireissulle mukaan painepesurin, ja niittokone sai kunnon pesun. Lian alta paljastui alkuperäistä väriä - ja hieno lisä museon esineistöön.

Niittokone on merkiltään Victoria, ja sen on valmistanut Pietarsaaren konepaja.

Pikkupuolen seinällä on hyvä valokuva papasta, hevosesta ja niittokoneesta. Liekö kuvassa sama kone, joka nyt tulee koristamaan Hirvelän pihaa?

Niittokoneen paikka tulee olemaan aitan ja nuotiopaikan välissä.

Hevosta ei onneksi enää tarvita sen kuljettamiseen - siihen riittää muutama hevosvoima.

Greeta Liisan ompelukone

 

Kaikista mielenkiintoisimpia esineitä Hirvelässä ovat ne, joista löytyy nimi. Olen aiemmin selvittänyt esimerkiksi vanhan kapiokirstun omistajan, Anna Pietarintytär Wesan, sekä matkalaukun, joka kuului Lydia Tikka -nimiselle naiselle.

Tänään kerron Gretasta.

Ihan ensimmäiseksi minun on todettava, että en voi olla täysin varma, onko kyseessä juuri oikea Greta. Olen kuitenkin käyttänyt tuntikausia etsintään ja tutkimiseen, ja tämä löytämäni henkilö vaikuttaa kaikkein todennäköisimmältä. Ja eri lähteistä riippuen nimi voi olla Greta/Greeta Lisa/Liisa.

Isomummon kamarissa seisoo vanha Singer-merkkinen ompelukone. Koneesta löytyy kahdesti nimi: Greetaliisa Turunen. Siihen on myös kirjoitettu teksti:"Greeta liisa Turunen omistaa tämän v. 1895."

Aluksi Greeta Liisaa ei tuntunut löytyvän mistään. Sitten aloin selailla vanhoja sanomalehtiä ja lopulta löytyi kuolinilmoitus vuodelta 1898. Siinä kerrotaan oululaisesta miehestä nimeltä Jaakob, jonka vaimo oli nimeltään Greeta Liisa. Myöhemmin löysin myös Greeta Liisan kuolinilmoituksen vuodelta 1907.

Kaiku 23.5.1898

Kaleva 20.4.1907

 

Näiden tietojen avulla pääsin etsimään lisää kirkonkirjoista. Oulun seurakunnan kuolleiden kirjasta vuosilta 1887-1909 löytyivät molemmat Turuset (Jaakob ja Greeta Liisa), ja sieltä sain myös viittauksen rippikirjaan. Rippikirjasta selvisi, että perhe oli muuttanut Ouluun Paavolasta vuonna 1888.

Seuraavaksi aloin tutkimaan Paavolan rippikirjoja. Niistä löytyi Turusen perhe syntymä- ja kotipaikkatietoineen. 

Perheeseen kuului useita lapsia. Kun he muuttivat Ouluun, mukana oli enää yksi alaikäinen vuonna 1876 syntynyt poika - osa vanhemmista lapsista oli muuttanut Ouluun jo aiemmin.

Rippikirja, Paavola 1865-1874

Yksi yksityiskohta kiinnitti erityisesti huomioni: perheen toiseksi vanhimman tyttären nimi oli Greta Liisa. Minulla oli nyt kaksi samannimistä henkilöä. Kumpi heistä oli ompelukoneen omistaja?

Syntyneiden kirjoista kävi ilmi, että Greta oli varsin suosittu nimi vuonna 1870. Pelkästään Paavolassa kastettiin tuona vuonna 12 Greta/Greeta-nimistä tyttöä. Heistä kahdeksan sai nimekseen Greta Lisa.

Ompelukoneen teksti viittaa vuoteen 1895. Tuolloin vanhempi Greeta Liisa olisi ollut jo 60-vuotias (synt. 9.8.1835) ja nuorempi 25-vuotias (synt. 13.1.1870). Ikänsä puolesta nuorempi sopisi paremmin koneen omistajaksi, mutta yksi asia piti vielä tarkistaa: menikö hän naimisiin?

Tuohon aikaan naisen sukunimi muuttui avioitumisen myötä, joten jos hän oli naimisissa, hän tuskin olisi enää ollut Turunen vuonna 1895.

 

Paavolan rippikirjoista nuorempi Greta Liisa tuntui kadonneen, kunnes tarkistin lastenkirjan vuosilta 1882-1891. Sieltä selvisi, että perheen kaksi vanhinta lasta muuttivat Ouluun jo vuonna 1883 ja Greta Liisa seurasi perässä 16-vuotiaana vuonna 1886.

Paavolan muuttaneiden luettelosta löytyi tieto: piika Greta Liisa Turunen muutti Ouluun 5.5.1886. Oulun seurakunnan kirjoista löytyi vahvistus. Greeta Liisa merkittiin Oulun kirjoihin 11.6.1886.

Muuttaneet, Oulu 1882-1888

Greeta Liisa näkyy Oulun kirjoissa pitkään. Lopulta rippikirjassa vuosilta 1901-1910 löytyy maininta, että hän muutti Helsinkiin 16.7.1909.

Valitettavasti Helsingin kirkonkirjoja ei ole vielä digitoitu niin pitkälle, että niistä saisi lisätietoa.

Onneksi vanhat sanomalehdet auttavat taas. Löysin kuolinilmoituksen vuodelta 1926. Greta Liisasta oli tullut leipojatar Helsingissä. Hän kuoli yllättäen 24.7.1926. Iltalehden "Kuolleita" -palstalta selvisi, että hän oli kuollessaan 56-vuotias - juuri oikea henkilö.

Suomen Sosialidemokraatti -lehdestä löytyi vielä tarkempi tieto: 55 vuotta, 6 kuukautta ja 11 päivää.

Helsingin Sanomat 1.8.1926

Iltalehti 27.7.1926

Suomen Sosialidemokraatti 3.8.1926

Selailin uudestaan vanhoja lehtiä ja löysinkin niistä Greta Liisan kotileipomon rekisteröinnin. Kotileipomo on rekisteröity vuonna 1910 nimellä Kotileipomo Prima, Liisi Turunen Helsingin kaupunki. Omistaja Greta Liisa Turunen, Helsingin kaupunki. Toisesta luettelosta löytyy leipomon osoitetiedot. Kotileipomo on sijainnut osoitteessa Kivenhakkaajankatu 1. Tämän perusteella löydän Helsingin henkikirjoista tutun asukkaan.

Registertidning för varumärken 1.1.1910 nro 417

Uudenmaan läänin henkikirja 4.-5.kaupunginosa 1911

Lähden Google Mapsilla katsomaan paikkaa. Selviää, että kadulle on 1960-luvulla rakennettu uudet talot, mutta Helsingin vanhoista valokuvista löytyy alkuperäiset Kivenhakkaajankadun talot. Seuraavassa alekkain Google Mapsista kuvakaapattu kuva sekä vanha kuva helsinkikuvia.fi -sivustolta.

Google Maps

 

Helsinkikuvia.fi, Helsingin kaupunginmuseo

Miten Greta Liisan ompelukone päätyi Hirvelään? Sitä en tiedä. Useampikin esine täällä on mysteeri. Voin kuitenkin kuvitella, että muuttaessaan Helsinkiin vuonna 1909, Greta Liisa ei ottanut painavaa ompelukonetta mukaansa. Ehkä se jäi Ouluun ja sitä kautta päätyi aikanaan Yli-Iihin.

Greta Liisa Turusen elämästä on nyt tiedossani seuraavaa:

• Hän syntyi Paavolassa vuonna 1870.
• Muutti 16-vuotiaana Ouluun, ja hankki ompelukoneen vuonna 1895.
• 39-vuotiaana hän muutti Helsinkiin, jossa työskenteli leipurina.
• Hän ei koskaan avioitunut.
• Helsingissä asui myös hänen nuorin veljensä John perheineen. Sisko Brita jäi Ouluun ja pysyi ilmeisesti myös naimattomana.
• Greta Liisa kuoli 56-vuotiaana Helsingissä vuonna 1926.
• Hänestä jäi muistoksi Singerin ompelukone, jonka sarjanumero 12085577 kertoo sen valmistuneen vuonna 1894.

Tämä kone koristaa nykyään yhtä Hirvelän kamaria - hiljainen todistaja yhden naisen elämänvaiheista yli sadan vuoden takaa.